Nyt onkin vierähtänyt tovi viime postauksesta, koska olin matkalla. Lueskelin tossa pari edellistä kirjoitusta ja näköjään oon ollut vähän turhankin hullulla päällä tän laihdutuksen suhteen. Onneks kuitenkin se mun läskiahdistus hävisi matkan kuluessa ja sain siis myös nauttiakin. Seuraksena on tietysti se, että paino on noussut vähän turhan liian paljon, mutta voishan asiat tietty huonomminkin olla.
paino:51,8kg
En mä väitä, etteikö mua harmittais toi mun painon nousu, mutta esim. viime kesänä kun olin loma matkalla paino nousi melkein kolme kiloa, nyt vain 1,4kg. Jos mä olisin koko loman vaan vahdannu mun painoa, niin ei se olis ollut sillon kunnon loma. Oon siis tyytyväinen ja nyt alkaa taas kunnon painonpudotus. ( taas kerran alusta, vaikka kivenkovaan väitin, et pysyn lujana, heh. )
Muuten koko reissu oli oikein onnistunut. Meillä oli J:n kaa tosi hauskaa pitkästä aikaan, koska ei olla pahemmin vietetty vähään aikaan yhdessä aikaa, vaikka saman katon alla asutaankin. Juotiin joka päivä enemmän tai vähemmän, käytiin ravintoloissa, otettiin aurinkoa, pantiin, shoppailtiin, bailattiin ja muuta sellasta. Aika perus lomasetti siis. Mitään kummempia ahdistus kohtauksia en siellä painosta saanut, lukuunottamatta muutamaa satunnaista kertaa. Yhtenä päivänä oltiin esimerkiksi shoppailemassa sellasessa isossa kauppakeskuksessa, kun mä kokeilin sellasta kivan näköistä mustaa paljettimekkoa. Mä näytin mielestäni siinä kauheelta valaalta, vaikka J koitti epätoivoisesti jankuttaa mulle, että se oli hyvä. Musta tuntu, että mä olisin kasvanut silmän räpäyksessä ainakin kymmenen kiloa ja sen mekon jälkeen mulle irvisteli jokaisessa peilissä ainakin metrinlevyinen tonnikeiju. Tai ainakin siltä musta tuntu. Lähdettiin sitten J:n kaa pois sieltä kauppakeskuksesta, koska eihän siitä shoppailusta mitään tullut enää siinä mielentilassa.
J on siis alkanut ymmärtämään vähän tätä mun läski-ahdistus-ongelmaa ja se on jo tottunut mun hepulikohtauksiin. Se on kyllä tosi helpottavaa, että se on tajunnut tän mun tilanteen, koska en mä missään tapauksessa voi mun kavereille tästä kertoa. Mä kyllä luotan niihin ja näin, mutta mä en ikinä kehtais kertoa. J puolestaan on ymmärtänyt, että sen on ihan turha valittaa mulle laihduttamisesta. Mä laihdutan, jos siltä tuntuu. Nyt mun onkin otettava jälleen kerran itseäni niskasta kiinni.
Ja niinkuin varmaan muistattekin, ens kerralla on siiten sadaspostaus eli kuvapostaus. Koitan saada sen mahollisimman nopeesti. Sitä odotellessa...
<3Mandy
Ps. Kiitos ja kumarrus jälleen kerran uusille lukijoille!!<33>
En mä väitä, etteikö mua harmittais toi mun painon nousu, mutta esim. viime kesänä kun olin loma matkalla paino nousi melkein kolme kiloa, nyt vain 1,4kg. Jos mä olisin koko loman vaan vahdannu mun painoa, niin ei se olis ollut sillon kunnon loma. Oon siis tyytyväinen ja nyt alkaa taas kunnon painonpudotus. ( taas kerran alusta, vaikka kivenkovaan väitin, et pysyn lujana, heh. )
Muuten koko reissu oli oikein onnistunut. Meillä oli J:n kaa tosi hauskaa pitkästä aikaan, koska ei olla pahemmin vietetty vähään aikaan yhdessä aikaa, vaikka saman katon alla asutaankin. Juotiin joka päivä enemmän tai vähemmän, käytiin ravintoloissa, otettiin aurinkoa, pantiin, shoppailtiin, bailattiin ja muuta sellasta. Aika perus lomasetti siis. Mitään kummempia ahdistus kohtauksia en siellä painosta saanut, lukuunottamatta muutamaa satunnaista kertaa. Yhtenä päivänä oltiin esimerkiksi shoppailemassa sellasessa isossa kauppakeskuksessa, kun mä kokeilin sellasta kivan näköistä mustaa paljettimekkoa. Mä näytin mielestäni siinä kauheelta valaalta, vaikka J koitti epätoivoisesti jankuttaa mulle, että se oli hyvä. Musta tuntu, että mä olisin kasvanut silmän räpäyksessä ainakin kymmenen kiloa ja sen mekon jälkeen mulle irvisteli jokaisessa peilissä ainakin metrinlevyinen tonnikeiju. Tai ainakin siltä musta tuntu. Lähdettiin sitten J:n kaa pois sieltä kauppakeskuksesta, koska eihän siitä shoppailusta mitään tullut enää siinä mielentilassa.
J on siis alkanut ymmärtämään vähän tätä mun läski-ahdistus-ongelmaa ja se on jo tottunut mun hepulikohtauksiin. Se on kyllä tosi helpottavaa, että se on tajunnut tän mun tilanteen, koska en mä missään tapauksessa voi mun kavereille tästä kertoa. Mä kyllä luotan niihin ja näin, mutta mä en ikinä kehtais kertoa. J puolestaan on ymmärtänyt, että sen on ihan turha valittaa mulle laihduttamisesta. Mä laihdutan, jos siltä tuntuu. Nyt mun onkin otettava jälleen kerran itseäni niskasta kiinni.
Ja niinkuin varmaan muistattekin, ens kerralla on siiten sadaspostaus eli kuvapostaus. Koitan saada sen mahollisimman nopeesti. Sitä odotellessa...
<3Mandy
Ps. Kiitos ja kumarrus jälleen kerran uusille lukijoille!!<33>
Tuo puolitoista kiloa ei todellakaan oo paha! :) Mä kun pääsen ulkomaille nauttimaan elämästä ja ruuasta ja juomista niin kyllä se paino nousee AINA sen min. 3 kiloa :D Mut se on sen arvosta!
VastaaPoistaKiva et sun mies ymmärtää, auttaa varmasti suhdettakin kun toinen tietää läskiahdistus jutuista jne. Mun suhteessa ainakin se on selvittäny paljon kun ollaan puhuttu asia läpi. monesti :D Ja sit saan tukea aina läheltä kun sitä tarvin <3