Stylish blogger award.

Eli The Little Things- blogin pitäjä Nessa palkitsi minut tällaisella stylish blogger awardilla, Kiitos Nessa siitä!

Nyt minun pitäisi siis palkita muutama blogi samalla tittelillä ja tunnustaa itsestäni 7 random asiaa. Ensiksi tietysti nimeän blogit, joille haluan antaa tämän kunniamaininnan, jonka saa antaa enintään 15 bloggaajalle: ssecret (ssecretlife), Misshappen (misshappen), Ada ( My weight loss story), sayen (Pako Elysioniin), Marissa ( There'll be beauty from pain), tinkerhell (tinkerhell), YSL.ELLE1 (dark place...my mind) sekä lonely me (tired of this all).

Ehkä suurin syy, miksi palkitsin juuri kyseiset blogit on, että jokaista meitä yhdistää yksi ja sama asia- syömishäiriö. Jollain kummallisella tavalla kuitenkin useista bloggaajista on tullut kuin ystäviä ja useaan otteeseen jopa yksi kommentti on voinut pelastaa koko päivän, joten kiitos kaikille tuesta ja siitä, että olette olemassa! <3

Sitten ne 7 asiaa itsestäni. Voin sanoa, että joudun nämä aika keksimällä keksimään, koska te melkeinpä jo tunnette mut, mutta koitetaan.

1. Toisinaan jumppaan mitä erikoisemmissa paikoissa. Saatan alkaa tekemään vatsalihaksia tai kyykkyjä vaikkapa saunassa tai kaverin vessassa.

2. Vihaan siivoamista yli kaiken ja mun kämppä muistuttaa yleensä enemmänkin kaatopaikkaa kuin kotia. Kun siivoan, haluan yleensä unohtaa nälän tai polttaa kaloreita.

3. Saatan harrastaa J:n kanssa seksiä ihan vaan siksi, että polttaisin kaloreita.

4. Olen kokeillut/ käyttänyt lähestulkoon kaikkia muita huumeita, paitsi heroiinia.

5. Juon vähintään jokatoinen päivä alkoholia. :/

6. Vihaan kännykkää, enkä yleensä koskaan jaksa vastata siihen. Yleensä kaikki kaverit ja porukat ovatkin tästä niin ärsyttävästä tavasta mulle aivan hermona, mutta ovat jo tottuneet siihen.

7. Olen loppujen lopuksi helvetin pessimistinen, kyyninen ja sarkastinen ihminen. Uskokaa tai älkää. Niin ja loukkaannun helposti.

No siinähän ne sitten tulikin. Ei mitään kovin järisyttäviä luurankoja mun kaapista löytynyt, mutta ehkä jotain uutta tietoa teillekin.

Seuraavan kerran postailenkin vasta ensi maanantaina, koska vaihdan maisemaa muutamaksi päiväksi. (sukuloimaan ja frendin synttärit), joten koittakaahan pärjäillä pienet! <3

<3mandy

Apulanta - Odotus

Omistettu meidän rakkaalle N:lle! kiitos kaikille osanotoista! <3 En osaa muuta kuin itkeä. Anteeksi.

Miksi vitussa just mun kohdalle, miksi mun lapsuudenkaveri. Miksi aina kaikki paska kääntyy mun niskaan? MIKSI VITTU AINA MINÄ??????

Koitan olla enää puhumatta näin henkilökohtaisista aiheista. Anteeksi. Tää vaan jotenkin helpottaa...

<3 Mandy

Kuinka paljon paskaa ihminen kestää?

Mä en oikeasti tiedä, että mistä mä taas alottaisin. Anteeksi nyt yhteisesti kaikille tää mun hilajaiselo, mutta nyt on tapahtunut jokseenkin järkyttäviä asioita, joten ajattelin jakaa tän mun suru-uutisen ihan teidän kanssa.

Tässä on teille linkki tapahtuneesta, käykää katsomassa jos jaksatte: :/

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Metroliikenne%20pysäytettiin%20henkilövahingon%20takia/art-1288366540979.html

Meidän perhetuttu, lapsuudenkaveri vuodesta 1995, tappoi itsensä Hakaniemen metroasemalle viime keskiviikkona vakavan masennuksen seurauksena. Kyseinen poika oli 21-vuotias, jonka isä murhattiin vuonna 2004. Harmi vaan, meidän rakas ystävämme ei koskaan tapahtuman jälkeen päässyt jatkamaan omaa elämäänsä. Jälkeenpäin kuulin, että kyseistä henkilöä oli kiusattu masennuksensa vuoksi, joka lopulta johti niinkin itsekkääseen tekoon kuin itsemurhaan. Olisinko mä voinut auttaa? Enpä usko.

Surullisinta koko hommassa ehkä on, että poika oli sekaisin kuin seinäkello ( viinaa ja lääkkeitä enemmän kuin laki sallii) ja voin melkein vannoa, että tapatumaa ei olisi käynyt, jos N olisi nukkunut päänsä selväksi. Life is so fragile.

Mun mieliala on kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä, vaikka viikonlopun aikana onkin sitten itketty samalla monen vuoden takaista pahaa oloa.

Toisaalta, se mikä ei tapa vahvistaa (tai sattuu vitusti.) Järkyttävän puhelu-uutisen jälkeen mä havahduin pitkästä aikaa elämään. Astuin bussista ulos ja arvatkaapas mitä? Maailma näytti jotenkin yliluonnollisenkirkkaalta; lumi, ihmiset, auringonvalo, kaikki. Noita niin pieniä, arkipäivisiä asioita, joita ei edes tule koskaan ajatelleeksi. Mä näin sen uusin silmin. Maailma on kaunis, sanallasanoen kaunis. Mä haluan vielä elää, mä en ole antanut vielä maailmalle kaikkea, jonka voisin antaa. Siksi on jatkettava eteenpäin-ettei vahingossakaan tee elämänsä SUURINTA virhettä.

Muistakaa se rakkaat!

<3mandy

Ps. Liikuntapostaus tulossa lukijoiden toivomuksesta. Niin ja kiitos ja kummarrus teille uusille lukijoille, tosin tällä kertaa saittekin lukea hieman surullisempaa tekstiä.