Voih, en mä kestä!

Mä jotenkin arvasin tän: kun mä tuun tänne kerran, en osaa olla poissa. Yllätyyys! Onko teille käynyt koskaan samanlailla? Ensiksi pari kuukauttaa menee aika normaalisti, kun ootte pois bloggerista, mutta heti kun tänne palaa alkaa katsomaan itseään jotenkin paljon kriittisemmin ja ajattelee: " Mitäs mä olen taas kuvitellut itsestäni, onhan tossa ihan liikaa löysää, ei näin! "

Jotenkin musta untuu, että mä alan oikeasti parantumaan, tai oikeastaan unohtamaan syömishäiriön. Silti mä kuitenkin veikkaan, että se tulee kulkemaan mun mukana koko elämäni ajan. Ainakin jollain tapaa. Mä en oikein tiedä, että miksi tätä pitäisi kutsua. Mulla on vaan jotenkin pakonomainen tarve laihduttaa, se kuuluu mun elämään. Mä en missään nimessä sanoisi, että mulla olisi enää mitään anoreksiaa, ehei. Mä vaan pidän laihduttamisesta. Mutta hei, kaikkihan lahduttaa! Varsinkin ennen kesää. Siksi mä en koe mitään väärää, jos mä haluan sittenkin painaa kesällä 48 kiloa.

Ensi viikolla on siis pakko hankkia vaaka.

<3Mandy

Ps. Mukavaa ja tapahtumarikasta vappua teille murut!!<3

From Mandy with Love!

Anteeksi pitkä kirjoitustauko, mutta pitkästä aikaa mä luulen olevani terveempi kuin moneen vuoteen. Mulla ei ole ollut kotona kohta kahteen kuukauteen vaakaa ja arvatkaa mitä? Mun olo on uskomaton. Oon elänyt aivan normaalia elämää; käynyt töissä,tavannut kavereita, liikkunut, syönyt herkkuja- kiteytettynä voinut hyvin.

Mä en oo oikeastaan edes halunnut käydä täällä bloggerissa, koska mä en jaksa enää mitään syömissekoiluja. Vaikka mä syön normaalisti, on paino pysynyt kuitenkin peruslukemissa. Viime viikolla mutsilla käydessä 50,5kg. Uskomatonta. MÄ OLEN LÄHESTULKOON TERVE, pitkästä aikaan.

Vaikka en kirjoittelekaan usein, ootte mun mielessä! Love you! Katsotaan jos jossain välissä uskaltaisin taas alkaa kirjoittelemaan. Jos joku haluaa kuulla musta tai on jotain sydämmellä voi mulle laittaa meiliä osoitteeseen miuuu@luukku.com

<3Mandy