Laihat vs. laihaläskit.

Mä kuulun nykyään valitettavasti tuohon jälkinmäiseen kategoriaan. Hyi. Musta on muokkautunut hoikka läski.Miten tää voi olla mahdollista, vaikka mun BMI on edelleen alipainon puolella. Noh, kyllähän mä sen tiedän.

Syömishäiriöisellä kun on on tunnetusti pieni ongelma normaali syömiseen palatessa, minkä olen joutunut itsekin todistamaan. 50 kiloa? Eihän se nyt niin paljoa ole kaiken järjen mukaan. Eihän se olisikaan, jos olisi sönyt normaalisti kaiken aikaan, mutta entä silloin kun laihduttaa aluksi 10kiloa, ja lihoo puolet takaisin? Jos siis on lahduttanut 45 kiloon ja lihoaa viisi kiloa nopeasti, on sanomattakin selvää, ettei kilot tule takaisin rintavarustukseen saatikka sitten lihaksiin.Ne kuvottavat kilot muuttuvat suoraan vatsamakkaroiksi ja jenkkakahvoiksi lantiolle, ihraksi ja selluliitiksi reisiin. Kyllähän sitä sanotaan, että kun kroppa taas palautuu normaaliruokaan palautuu myös vartalo ns. normaaleihin mittoihin, mutta mulla ei nyt vaan kärsivällisyys riitä, kun aletaan puhua läskistä. Pois se heti äkkiä, hyi, hyi ,hyi!

Havainnollistetaanpa hieman. Tässä on täydellisen laiha vartalo:



Ja tässä ei niin täydellinen laihaläski vartalo: ( Anteeksi vaan seiskan tähtitytölle!)



Huomaatte varmaan eron. Laihaläski on tollanen lihakseton pötkylä, jossa on paljon liikaa nahkaa. Phyi!

Mä puhuin alunperin säännöstä, jossa saa syödä 800kcal/ päivä. Nolottaa myöntää, mutta ei ole toiminut niin itselleni, että myös teille. Tuntuu vaan välillä, että musta on tullut ihan surkea ruikuttaja ja valittaja. Heikko, ahne ja laiska. Olen unohtanut sanat ei kiitos. En mä tosin ole lihonutkaan enempää, mutta puntari vaan pysyy 50-51 kilon välillä. Se ei vaan satu mulle riittämään. Mä haluan takaisin mun 45 kiloani. Ei enempää, eikä vähenpää.

<3Mandy