Ihanaa joulua kaikille!

Sain myös vaa'alta joululahjan... -1kg, eli paino 48.0kg.

Tänään voin syödä kunnolla, vai voinko?

-mandy

relieved!

paino:49.0 kg

Ja voi luoja, että oon helpottunut. Nyt voin perammalla omatunnolla syödä jouluruokia!
-mandy

Viimeinen kiristys ja lähtö joulun viettoon.

Siis mä vihaan kiirettä! Eilinen päivä oli samanlaista häsläämisestä kuin maanantaina. Juoksentelin ympäri kaupunkia kuin puolukka pilussa. Mun päivä meni kutakuinkin näin.

herätys/kotihommat->pankkiin->kauppaan->laskut->KELAan-> Kaverille kattomaan sen vaavia->syömään ravintolaan-> Jouluostoksille-> mutsille -> kotiin paketoimaan lahjat ->pakkaamaan

Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta oli tossakin hommaa yhdelle päivälle ja tälle päivälle oisi vielä niiin paljon muuta tekemistä. Oon kuitenkin tyytyväinen, koska nyt on kuitenkin joululahjat ostettu, tosin itselleni en kerinnyt ostamaan mitään. Ostan joulun jäkeen sitten UGGit. :)

Mä voin myöntää, etten oo pahemmin mikään jouluihminen. Tää kauhee kiire ja rahojen tuhlaus on vaan jotenkin niin typerää hömppää. No ainakin on hyvä syy syödä yllin kyllin kaikkea paskaa. Siitä mä muuten joulussa pidän- no ruoasta tietysti!

Siellä kaverilla käydessäni mä sain muuten yhden jutun. Tää mun kaveri, onski, on nimittäin pilannut sen luottotiedot joskus vuonna sata, ja nyt se tilailee kaikista mahdollisista paikoista ihmetavaraa, joita se sitten aina jakelee myös muille, vaikka ei edes haluaisi niitä vastaanottaa.

Mulle se antoi sellaista laihdutusruokaa 5 pakettia, jotka sisältävät keittoja, proteiinipatukoita ja smoothieita. Ei se tiedä tästä mun sh:sta mitään ja sanoinkin sille, etten tervitse, mutta kyllä mulle kieltämättä tuli aika mukava fiilis saatuani ne laihdutusruoat. Nyt kun joulu ja uusivuosi on mennyt ajattelin syödä sitten niitä ja saada siten pois pelottavat tulevaisuudessä häämöttävät joulukilot pois. Niin ja jos ette ole sattuneet tietämään, nuo laiharimössöt on vielä ihan helvetin kallita.

Nyt lähden lenkille ja hoitamaan ne tärkeät asiat! Huomenna tulee sitten paino. O-ou, toivottavasti en oo lihonut!

<3mandy

Kuulumisia.

En oo nyt valitettavasti päässyt muutamaan päivään koneelle, koska oon ollut yksinkertaisesti ihan helvetin kiireinen. :(

Ajattelin, että nyt kun loma alkaa voin vaan levätä ja ottaa chillisti, mutta ei. Noi kahdeksasta neljään duunipäivät on tosiaan verottanut sen verran mun sosiaalista elämää, että nyt mulla onkin kasoittain hoidettavia asioita kaikenmaailman kissanristiäisistä paperiasioihin, ja sama rumba jatkuu edelleen huomenna. Hohhoijaa. Ainut positiivinen seikka tossakin hommassa on, että esimerkiksi tänään jouduin kiertelemään ympäri kaupunkia niin tiuhaan tahtiin, että syöminen unohtui lähes kokonaan ja mielipuolisesta ravaamisesta kului luonnollisesti kaloreita, lenkinkin kerkesin aamulla vetästä. ;)

Keskiviikkona saan taas kunnon postauksen luultavasti väsättyä, ennenkuin lähden pikkuveikan kanssa faijalle viideksi päiväksi joulua viettämään. Siellä on kyllä tietysti tietokone, mutta saa nähdä, kuinka paljon saan 'omaa aikaa' porukoilta ja täten myös aikaa postailla.

Jeps... mutta pidemmittä puheitta; se olisi sitten keskiviikkoon! Ihanaa joululomaa teille murut! Koitan postailla nyt enemmän ja pidemmin<3

<3mandy

ps. Kun oon tehnyt noita 'erikois' juttuja mm. kauneusihanteista, lihavista, julkkiksista, jne ja lisännyt niihin mun ajatuksia, niin mitä mieltä olette? Haluatteko jatkossakin mun mielipiteitä painoilmiöistä ja muita spessumpia juttuja tänne blogiin, vai onko sopivasti sekä mun elämästä, että muista jutuista?

Kauneusihanteista.

Näin alkuun, eilinen päivä oli kyllä ihan huippukiva. Syömiset meni mukavasti ja oltiin muutaman kaverin kanssa keskustassa. Löysin itselleni sen naamiaspuvunkin, josta eilen puhuin- lauantaina mä olen natsikapteeni :) Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä fiilis eilisestä ja mulla on tunne, että maantaina saatan nähdä 49 vaa'alla. Jeiii!

Toinen asia, joka muuttui eilen; vaihdettiin uudenvuoden Amsterdamin matka perinteiseen mökkireissuun. Kaverit, joiden piti lähteä reissuun mukaan, ei saanutkaan töistä tarpeeksi vapaata yms, joten lähdetään seitsemän hengen voimin landelle uudeksi vuodeksi. Oon tosi innoissani, en muista milloin viimeksi olisin ollut näin helvetin iloinen. Ja loppujen lopuksi, mehän voidaan lähteä ulkomaille murun kanssa ihan milloin vaan, joten ei harmita tippaakaan.

Tänään pitäisi käydä ostamassa vielä sille kaverille joku synttärilahja huomiseksi ja mulla on tosiaan tänään viimeinen duunipäiväkin. Mulla on siitä vähän haika olo, koska tuntuu kuin jäisin vähän niinkuin tyhjänpäälle. Muistan lukiota käydessäni, kuinka vaan odotin koulun loppumista, mutta nyt kun työtkin loppuu on tosi kolkko olo. Toivottavasti saan lisää töitä samalta firmalta.

Ajatteliin tehdä vielä pienen jutun tähän loppuun kauneusihanteista, joita löytyy kyllä moneen lähtöön. Laitan tähän muutamia kuvia ja mun omia ajatuksia näistä ulkonäöistä.

1.Ensimmäisenä jälleen kerran tällänen läskiporsas. Mä en usko, että tämä on kenenkään itseään kunnioittavan naisen kauneusihanne, mutta joidenkin seksuaalisesti kieroutuneiden miesten kylläkin. Jos haluatte nähdä todellista reverse thinspoa, suosittelen katsomaan FEED ME- elokuvan. Siinä lihottajat tekevät naisistä yhä pulleampia ja pulleampia, ja lyövät vetoa netissä, kuinka läskiksi nainen kestää hengissä. Surullista, mutta totta, tätä tapahtuu/on tapahtunut myös oikeassa elämässä.

2. Uhkea naisihanne, en pidä yhtään, mutta joillekin sopii yllättävän hyvin. Luulenpa, että enemmänkin taas joidenkin miesten kauneusihanna, mutta saattaa jotkut naisetkin haluta olla 'hyvissä lihoissa'.

3. Sporttinen vartalo. Kun mä aloitin kuntoilemaan enemmän ja kiinnittämään huomiota mun ruokavalioon , oli mun vartaloihanne tämä- naisellisen sporttinen, hoikka ja kaunis kroppa. Mä en tosiaankaan muista, missä vaiheessa mun päässä naksahti, mutta enää en tosiaankaan osaa katsoa tuota vartaloa mun kauneusihanteena.



4. Laiha vartalo. Mun ehdoton nykyinen kauneusihannesuosikki. Tähän siis sen kunniaksi kaksi kuvaa (tosin on nää kuvat varmaan aikaisemminkin mun blogissa pyörinyt) ja mun kaksi lempi thinspoa; Nicole richie ja Keira Knightley. Nicole on ihanan pieni ja siro, mutta Keiran vatsa on vaan yksinkertaisesti maailman kadehdittavin. Ei sitten tippaakaan ylimääräistä. Mä en tiedä, kuinka tästä tuli mun ihanne kauneudesta, mutta näin se nyt vaan on. Hate it or love it!



5. Anorektinen vartalo. Myös tämä ihannevartalotyyppi on mielestäni käsittämätön. Ymmärrän kyllä, että jostain anorektikosta tulee ns. vahingossa tuollainen tai näkee itsensä edelleen lihavana, mutta olen kyllä kuullut, että jotkut tavoittelevat tieten tahtoen tätä vartaloa. Sitä en käsitä.

Mikä on sinun ihannevartalosi noista viidestä? Mun mielipide tulikin varmaan aika selväksi:)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille rakkaat! Pitäkäähän hauskaa, olette superihania, muistakaakin se!

-mandy

Nyt loppu...

Normaali laihdutus. Mä en jaksa tällasta. Kävin eilen illalla vaa'alla ja olin suhteellisen tyytyväinen painoon, mutta tällä menolla en kyllä laihdu nopeasti, en sitten millään. Eiliset kalorit siinä 1000:ssa, mutta mulla on niin hirveen täysi ja pullee olo, että oksat pois.

Mun on pakko saada paino alle 50 kilon, mitä pikemmin. Onhan tässä joulukin tulossa ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa, joten mulla ei ole yksikertaisesti varaa syödä miten sattuu, koska juhlapyhinä tulee ainakin syötyä.

Kaiken järjen mukaan 1000 kaloria ei oo paljon, mutta ehkä mun kroppa on vaan tottunut olemaan tyhjillään tietyin väliajoin tai muuten tulee raskas ja painava olo. Siis aivan kamala. Eli nyt syön vaan niin vähän kuin mahdollista.

Tänään oon menossa parin kaverin kanssa keskustaan ostamaan naamiaisasuja. Mun ystävällä on lauantaina 21-vuotis synttärit ja teemana siis naamiaiset. En tiedä yhtään mitä mä saan tähän mun ruhoon sopimaan, ehkä perunasäkin, mutta toivottavasti mä jotakin löydän. Muutenkin tiedossa on siis taas syömistä ja juomista. Tää mun kaveri on vielä sellanen kestitsijä, että varmasti jokaisella kutsuvieraalla napit lentelee paidasta irti, kun juhlapöydästä ollaan saatu näpit irti. Viime vuonna sen synttäreilla taisi olla esimerkiksi kaksi voilepäkakkua, 3 makeaa kakkua ja kamalasti kaikkea muuta pikkupurtavaa ja ruokaa.


Hmm, sitten vielä yksi asia. Te anonyymit, jotka tulette jauhamaan kaikennäköistä paskaa tänne mun blogiin; vaihtakaa vaikka huviksenne sivua. Mä voin sen verran sanoa, että mua ei oikeasti hetkauta mihinkään suuntaan teidän kommentit tai se jos mä kuvotan jotain läskikasoja. Ei mua haittaa millään lailla, jos joku ihrakasa mua inhoo, niin mäkin inhoon läskiä, joten tasoissa mennään. Mä kirjoitan suhteellisen anonyymina tätä blogia ja anonyymit saa olla ihan mitä mieltä tahtoo, mutta miksi vitussa pitää tulla jakamaan mielipiteitään tänne mun blogiin. Tehkää oma sivu, jos haluatte koittaa kitkeä syömishäiriöitä pois!! Vittu ihme kaksinaismoralismia.Te haaskaatte vaan kaikkien aikaa ja saatte vitutuksen itsellenne tulemalla tänne. Kyllä mä tiedän, että ootte kamalia tanttoja, muuten ette kommentoisi nimettömänä :DDD

-mandy

ps. Tää oli sitten viimeinen kerta, kun enää kirjoitan noiden läskipalleroiden kommenteista! xD

Sopivasti lihava?

Eilinen oli ihan ok päivä. Kalorit siinä 1200 kieppeillä ja kävin aerobicissä. Silti läskittää, tänään on pakko koittaa olla pienemmillä kaloreilla, max 1000. Ajattelin tässä nyt vähennellä pikkuhiljaa noita syömisiä, ettei tuu mitään kauheita himoja (lue: ahmimisia) ja ensi viikolla pystynkin sitten olemaan helposti pienemmällä ruoalla.

Multa muuten loppuu myös ensi viikolla työt. Saan kyllä vielä kokonaisen joulukuun liksan, mutta en ole varma, että jatkuuko duunit enää samalla firmalla uudenvuoden jälkeen. Jos joku nyt on kuitenkin varmaa, niin loppukuu tulee olemaan paljon paljon helpompi. Kun nukkuu pidempään, ei tule syötyä liian aikaisin, mulla on enemmän aikaa urheiluun, kun pääsen jo päivällä liikkumaan ja en ole töiden jälkeen niin väsynyt. Tulisi jo ensi viikko! =)

Mietiskelin tossa jälleen kerran, miksi mä haluan laihduttaa ja kerrankin mä keksin sen todellisen syyn; VIHAAN LÄSKIÄ! Mä lueskelin tossa jotain vanhaa päiväkirjaa, jossa oli lista miksi haluan laihtua, mutta oikeastaan ei mulla ole mitään parempaa syytä kuin inhoni ihraa kohtaan. Läski on löysää, rumaa, inhottavaa, pehmeää ja ällöttävää. Siis aivan kamalaa. Annetaan kuvien puhua puolestaan;

Yhhyh!:/

:O?


Myös koira on inhottava lihavana, suorastaan säälittävä!! :/


Kaunistako? NOT, ennemminkin sairasta.


YÖKK! Voin vaan kuvitella ton iharakasan hajun :(

Eipä varmaankaan jäänyt kenellekään epäselväksi, miksi läski on inhottavaa, sairasta tai säälittävää. Ihmettelen muutenkin suuresti tuota uutta, kummallista läskitrendiä; "olen ylpeä kiloistani, elämäni on onnellista lihavana, nautin elämästä- siis syön". Öö, missä vitun vaiheeessa läskistä tuli ihailtavaa tai tavoittelemisen arvoista? Läskit ihmiset ovat sairaita siinä missä anorektikotkin, eikä siinä todellakaan ole MITÄÄN tavoittelemisen arvoista tai kaunista. Luin jostain, että jo muutama ylipainokilo voi lyhentää elämää, joten mitä hienoa siinä on? Ei vaan mene mun jakeluun, ei sitten millään. Jos nyt jollain kävi mielessä kauneusihanteet periaatteella joskus rehevä ja lihava nainen kertoi varakkuudesta yms paskaa, niin HALOO: Nyt eletään 2000-lukua ja ylipainon riskit tiedetään.

Jeps. Siinä se päällimmäinen syy nyt taisi ollakin, miksi MÄ haluan olla laiha! :)

-mandy

Yhyy, oon luuseri!

Mitä enemmän sitä ajattelee syövänsä normaalisti ja laihduttavansa hitaasti, sitä kaukaisemmalta koko ajatus tuntuu- ainakin jos syö kuin mikäkin läskiporsas. Hyh, eiliset kalorit olivat jotain aivan järkyttävää, vaikka söinkin 'normiruokaa', 2200 kCal. Hyi, hyi, hyi!

Noiden kaloreiden takia nyt ei tule mitään vähääkään järkevää mieleen, kun ärsyttää niin paljon. Voin vaan huokaista helpotuksesta, että vaa'alle ei tarvitse mennä ja voin korjata tilanteen ennen ensi maanantaita. Eihän tässä ole menetetty kuin yksi päivä.

Eli nyt siis laitan itselleni ainakin sellaisen säännön, että KALORIT EI SAA MENNÄ YLI 1200, mieluiten pysyisi siinä 1000 kalorissa. Ja ton säännön on nyt pakko pysyä!! Tänään meen suoraan töistä aerobiciin, joka onneksi vähän keventää mun mieltä ja toivottavasti myös läskejä.

Taas uusi lukija. =)

-mandy

Mieli on vankiloista pahin.

Perjantaina ennen frendille menoa poikkesin suomalaisessa kirjakaupassa ja löysin sieltä siskonmakkarat pokkarin kympillä. Tottahan toki mä ostin sen, eihän sitä nyt olisi voinut kirjakauppaan jättää, kun halpakin oli. Mä olen luultavasti lukenut varmaan kaikki maailman sh-kirjat, ahmin itseeni dieetti- ja laihdutusohjelmia ja surffailen päivät pitkät netissä pro-ana sivuilla ja janoan yhä uutta ja uutta tietoa syömishäiriöistä. Normaaliako? Tuttua?

No niin mä olen ainakin ajatellut. On normaalia koluta sh-sivuja ja jakaa mielipiteitä niistä teidän kanssa. Kaikkihan tästä täällä jauhaa. Ei ole käynyt mielessäkään, että valtaosa ihmisistä ei todellakaan tiedä mistään thinspiration kuvista, saatika sitten ole ainaisella laihdutuskuurilla. Todellisuus iskeytyi vasten mun kasvojani perjantai iltana.

Juttelin nimittäin mun hyvän ystävän kanssa sen menestyksekkäästä laihdutusprojektista. Tää mun ystävä, K, masentui jokunen vuosi sitten todella pahasti ja lihoi siinä samassa pyöreät 20 kiloa, vähän ylikin. Nyt tää mun kaveri on sitten lahduttanut masennuskilot pois terveellisin keinoin. Tai no niinhän mä luulin. Tää mun ystävä nimittäin myönsi mulle itkukurkussa, kuinka se on oksennellut. Se oli tosi järkyttävää kuultavaa, koska kyseisellä naisella on joskus nuoruudessaan ollut melko paha anoreksia. Keskusteltiin siinä jonkin aika sen syömisongelmasta, (itsehän olen näin kavereiden kesken täysin parantunut) ja kysäisin ohimennen, että onko mitkään pro-ana tai thinspojutut sulle tuttuja. Ja arvatkaapas mitä? Tää mun kaveri ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tollasista, vaikka tälläkin hetkellä oksentelee satunnaisesti.

Siis MITÄH? Oli mun ensimmäinen reaktio päänsisällä. Ei ole koskaan kuullutkaan!!! Suorastaan ennenkuulumatonta! Mulle niin tuttua ja turvallista, niin normaalia, ei laisinkaan outoa. Se laittoi mut ajattelemaan mun syömiskäyttäytymistäni ja taas kerran voin todeta; TÄÄ EI OLE NORMAALIA! Ei tosiaan.



Ei ole normaalia heti herätessään miettiä päivän kaloreita ja liikuntaa. Ei ole normaalia, että heti herätessään ryntää vaa'alle ja mittailee itseään mittanauhalla päästä varpaisiin. Ei ole, ei ole, ei ole!! Mutta musta se vaan tuntuu niin normaalilta ja tavalliselta. Nykyään ei edes tippaakaan ahdistavalta. Olenkohan mä alitajuisesti vaan luovuttanut ja päättänyt olla koko loppuelämäni syömisvammainen?


Päätin kuitenkin käydä tänään vaa'alla, joten punnituspäivä onkin tästä lähtien maanantai, ei tiistai niinkuin aikaisemmin puhuin. Paino oli viikonlopun jäljiltä 50,5kg. En osaa sanoa tosta painosta oikein mitään. Joo, paino on tippunut -300g viime viikosta, en ole lihonnut, mun piti laihduttaa hitaasti, mutta silti. Hidas laihduttaminen on tylsää. Toisaalta olisin kyllä voinut odottaa jopa painonnousua, koska viime viikon söin tosi normaalisti, sanotaan noin 1200-1400 kaloria päivässä. Mukavaa tietysti oli, etten tuntenut kertaakaan nälkää, mutta jotenkin se on vaan niin outoa, jos vatsa ei murise ja huuda tyhjyyttään. Tällä viikolla aion taas pitää myös kunnolla ruokapäiväkirjaa.

-mandy

Keskinkertainen viikko.

Tää viikko on ollut laihdutuksen ja kaiken muunkin suhteen tosi tylsä ja keskinkertainen. Oon syönyt suhteellisen normaalisti ja liikuttuakin on tullut hävyttömän vähän. On ollut niin paljon kaikkia tärkeitä asioita, joten aikaa ei oo ollut oikein mihinkään. Paino jummaa paikoillaan; ei nouse, eikä laske. Toisaalta se on kyllä ihan hyväkin asia, koska ei ole tullut mitään ylimääräisiä paineita vaa'asta. Ei tuu mitään hepuleita lihoamisesta, mutta ei tule himoa laihduttaa nopeampaa. Mä ajattelin muutenkin ottaa sellasen punnituspäivän kerran viikossa ja päätin, että se on tiistai. Samalla sitten kerron sen aina myös teille.

Tänään meen pitkästä aikaa tanssiharkkoihin. Mä en varmaan osaa siellä enää mitään, kun tässä on kahden ja puolen viikon tauko, kun oon viimeksi käynyt. Harmittaa. Muutenkaan mä en pysty tarpeeksi painottamaan sitä, kuinka tärkeää liikunta on laihdutuksessa nim. kokemusta on. Jos laihduttaa pelkästään ruokavaliolla, ei paikat kiinteydy vaan jää sellasiksi inhottavan pehmeiksi. En tykkää yhtään. Kaikki liikunta on hyvästä; arkiliikunta, hikiliikunta, tanssi, siis ihan kaikki, kunhan liikut.


VINKKI! Jo 3 minuuttia riittää! Jos et saa järjestettyä aikaa jumppatunnille, ota arkiliikunnasta hyöty irti. Jos kävelet päivän jokaisena tuntina kolme minuuttia, energiaa kuluu viikon aikana enemmän kuin kahdessa tunnin mittaisessa jumppatunnissa.

Evitasta luin :) Kuka vielä vähättelee arkiliikunnan hyödyllisyyttä? :D


Harkkojen jälkeen pitäisi mennä istumaan iltaa yhdelle kaverille muutaman tytön kanssa. Varmaankin ihan kiva päivä tiedossa. Toivottavasti ne ei oo kuitenkaan sinne ostanut mitään herkkuja, vaan tää perjantai menis vaan alkoholin voimalla. Ennen harkkoja käyn kyllä vetäsemässä jonkin ruisleivän tai salaatin, mutta muuten en jaksais tänään kyllä herkutella. Noh, se jää nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille, ja kiitos ja kumarrus uusille lukijoille. Kohtahan mä voisin tehdä jonkun vähän spessumman postauksen, kun teitä on jo niin paljon :o

-mandy

laihdutusmatkani nykypisteeseen, muistelua.

Sanotaan, että syömishäiriö puhkeaa sairastuvalle yleensä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla lievenpänä ja viiden vuoden päästä kunnolla. Mä mukaudun melko hyvin kyseiseen kaavaan, vaikkei nuo luvut nyt ihan täydellisesti täsmää.

Ala-asteella mä olin normaalipainoinen, BMI todennäköisesti siinä normaalipuolen ylärajalla, mutten koskaan ylipainoinen. Mä en koskaan ajatellut olevani lihava ja siinä viidennellä luokalla mulla alkoi tosi nopea pituuskasvu, joten hoikistuin silminnähden todella nopeasti. Siinä seiskaluokan kieppeillä painoin noin 50 kiloa ja olin lähes samanpituinen kuin nytkin.


Mä muistan, kuinka me niinsanotusti kilpailtiin mun hyvän kaverin kanssa meidän painoista ja kuinka mä olin ylpeä, kun painoin tätä mun ystävää vähemmän, joka oli aina ollut mielettömän hoikka. Syötiin kouluruokailussa pelkkää salaattia ja aina, jos olin laihtunut kerroin mun kaverille siitä tähän tyyliin: " Arvaappa mitä H, tänään mä painoin vain 48 kiloa, jee!" Jossain vaiheessa seiskaa meille tuli terveystarkastukset ja olin alipainoinen. Terveydenhoitaja teki mulle uudet ruokasuunnitelmat ja painoa koitettiin nostaa, johon mä en luonnollisestikaan suostunut.Laitokseen joutuessani mun paino kuitenkin kasvoi kuin itsestään ja mä en suoraan sanottuna edes välittänyt siitä. Mä rakastin syömistä.

Mä oikeastaan käsitin vasta kunnolla sairastuttuani, että mun SH sai pohjan jo yläasteella, vaikken sitä tiedostanutkaan silloin. Halusin vaan olla laiha. Lukion ekalla meillä oli uudestaan terveystarkastus koulussa. Mä painoin 56,4kg ja terkkari sanoin: "hei sähän olet melkein sun ihannepainossa, 54 kilossa." Mä sain tosta luvusta pakkomielteen.

Aloin juosta päivittäin koulun jälkeen kahdeksan kilometrin lenkin, söin koulussa hyvin ja illalla söin yhden ruisleivän. Asuin mun ensimmäisessä omassa asunnossa toisella paikkakunnalla ja ostin itselleni näinollen myös omat ruoat. Joka sunnuntai ilta kävin kaupassa, ostin kahvipaketin, pari pakettia reissumiestä, juustoa ja kalkkunaleikkelettä. Mun tavoitteena oli 54 kiloinen, täydellinen, ihannemitoissa oleva lihaksikas vartalo.


Mutta mitä tapahtui? Tokalla, 17 vuotiaana, saavuttaessani tuon painon, se ei todellakaan riittänyt. " Miten niin mallinmitoissa? Ylimääräistä löytyy." Ja sille tielle olen jäänyt. Silloin mä aloitin mun blogin ja loputhan te tiedättekin. Nyt mulla on hyvin vaikea lokeroida itseäni oikein mihinkään. Olenko mä enää anorektikko, olenko mä suhteellisen normaali vai pro-ana? Sitä mä en osaa sanoa. Varmaa kuitenkin on, että mä haluan olla hoikka, mutta terve. Mua oikeasti pelottaa ajatus siitä, että mä sairastuisin kunnolla anoreksiaan vielä kerran. Mitä musta jäisi enää jäljelle?

En tiedä, että kiinnostiko ketään, mutta kerroinpa kuitenkin. Anoreksiaan tai mihinkään muuhun syömishäiriöön sairastuminen ei siis todellakaan ole ainakaan mun kohdallani ollut mikään lyhyt pyrähdys, vaan pitkä ja kivinen tie.

-mandy

I am pretty, am I?

Mulla on ollut taas yksi ajatuksien mylly mun pään sisällä. Mitenköhän tän nyt sanoisi? Tai siis kun mä en oikeasti tiedä, kuinka laiha mä haluan olla. Juteltiin eilen J:n kanssa ja se antoi mulle kunnon reality checkin puhumalla viime keväästä. Niinkuin kaikki mun lukijat ovat varmaan huomenneet, J on ehkä maailman ihanin ihminen. Se ei koskaan loukkaisi mua tahallaan. J:llä on aina ollut mielettömän kauniit tyttöystävät, minä mukaanlukien (niinhän ne kehuvat). Eilen se kuitenkin kertoi, kuinka se häpesi mua viime keväänä. Ei ehkä tietoisesti, mutta kuitenkin. Se kertoi, kuinka mä olin ensimmäistä kertaa nähnyt sen uuden työkaverin ja sen reaktio musta oli ollut; " nätti tyttöystävä, mutta liian laiha mun makuun" ja tollaisia tapauksia oli paljon.

Mun painon kohdalla se raja onkin aika pieni, että milloin mä rupean näyttämään liian anorektiselta/laihalta. Nyt mä painan 50.8kg, joka tuntuu ihan mielettömän isolta painolta, mutta en kai mä miltään lihavalta näytä. 48 kiloisena mä näytän mun mielestä parhaimmalta ja 47 kohdalla oon jo melkoisen luisen näköinen. Musta tuntuu mielettömän pahalle, että mä tietoisesti haluan näyttää luuranglta.

Päätin nyt sitten, että otan ton mun raksi/tavoitetaulukon pois tuolta reunasta. Mä en aio enää laihduttaa täyttä häkää 45 kiloiseksi, vaan laihdutan jos siltä tuntuu. Voin laittaa vaikka enemmän kuvia tms tänne.

Muutenkin mun täytyy lopettaa tollanen hullu paastoaminen yms. Mä puhuin viime viikolla niinsanotuista sh-pimahduksista, jonka mä taas kerran koin. Ilman noita mun valmistujaisia olisin todennäköisesti sille tielle jäänyt. Lihoamisen pelosta tulevaan ahdistukseen ei oikeasti auta mikään muu kuin itse syöminen. Nyt pitää vaan koittaa syödä terveellisesti, ei paastota. Mä haluan tällä hetkellä painaa 48 kiloa, mutta en laihtua siihen viikossa. Niin ja mä haluan takasin mun mini sixpackin. Miltäs kuulostaa tällanen? Tavoitteeksi mä otan tammikuun. Mä oon niin päättänyt, että nyt mä hallitsen laihdutusta, ei laihdutus mua. Siksi se pitää tehdä hitaammin. Mä en halua flipata.

Ja taas mä bongasin tällasen jutun iltalehden sivuilta. Jennifer Hudson on laihduttanut liikaa, vaikka oli luvannut lopettaa. :D


Öö, jälleen kerran, olen sanaton. Onkohan noi toimittajat itse jotain läskitanttoja, jos toi on liian laiha? Oikein suututtaa miten vitun tekopyhiä jotkut on. Onhan toi nyt sanomattakin selvää, että Jennifer on nyt ihan helvetin hyvännäköinen verrattuna tuohon ennen kuvaan, muttei kuitenkaan tosiaan mikään luiseva tai anorektinen. Kyllä laihemmat ihmiset on vaan kauniimpia, jälleen kerran todistettu.. INNER BEAUTY IS FOR FAT PEOPLE!

-mandy

Ja silti onnellinen.

Ei vitsi mikä olo, oikeastaan jotenkin pelottavan onnellinen. Vaikka mä söinkin (tosin en niin paljoa kuin voisi kuvitella) kamalasti juhlahumussa, ei mulla oo yhtään läskipallero-olo. Vähän sellanen turvonnut ja pöhöttynyt, mutta ei läski.

Mä tunnen mun vartalon niin hyvin, että tiedän yleensä ilman vaakaakin paljon mä painan ja nyt tuntuu kyllä siltä, että ei se vielä ainakaan 51 kiloa ole. Tiedättekös, mulla on vaatteetkin järjestelty silleen, että mulla menee farkutkin kiloittain. On 47 kilon farkut, on 49 kilon farkut, on 51 kilon farkut jne. Saattaa kuulostaa hiukan hysteeriseltä, mutta niin mulla. :)

Oloa helpottaa erityisesti se, että töiden jälkeen pääsen URHEILEMAAN, jeiii!! En muista milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani yhdestä jumppatunnista. Mulla on yksi päärynä mukana, jonka syön ennen treenejä ja illalla vedän jonkun salaatin nassuun.

Mulla on aina haukan silmät, kun on kyse laihdutuksesta. Kun luen lehtiä, kiinnitän aina ensiksi huomion laihdutusotsikoihin, sama pätee myös nettisivuihin. Nyt stara.fi:ssä oli otsikko, jossa oli valittu julkkiksia, jotka ovat ' liian laihoja Hollywoodiin'. Laitan nyt muutamia kuvia noista julkkiksista ja samalla mun omat analyysit niiden vartaloista. Muistakaa- nää on vaan mun mielipiteitä. ;)


Lindsney Lohan- Ei oo kyllä mun mielestä tosiaankaan liian laiha. Hyvä, hoikka vartalo. Menee thinspona just ja just.



Tara Reid- Siis tosiaankin liian laiha. Hyi helv****! Toi on niin pilannut ulkonäkönsä ties millä rasvaimuilla ja liiallisella auringonotolla/solkulla. En pidä yhtään. Harmi, oli ennen niin kaunis.



Angelina Jolie- Siis tästä naisesta ei voi yksinkertaisesti sanoa pahaa sanaa, Angelinaa on pakko rakastaa, mutta mitäs vittua tää kuva tekee sivuilla 'liian laiha Hollywoodiin'. Siis ei tosiaankaan ole, eikä muutenkaan yhtään imarteleva Jolien kropasta.


Rachel Zoe- Joo hyi. En tykkää yhtään. Nuoret on kauniita laihoina, toi on liian vanha noin laihaksi. Hyi, hyi ja vielä kerran hyi.


Paris Hilton- No toi kuva ei kyllä tosiaan käy edes thinsposta mulle. En tykkää yhtään. Sitäpaitsi toi on selvästi joku vanha kuva, koska uudemmissa kuvissa Paris on paljon laihempi.


Nicole Richie- Itse täydellisyys. Ihan ehdottomasti yksi mun lempi thinspoista. Ja niin kauniskin.
Megan Fox- Siis mitä vittua? Ensin Megan valitaan maailman seksikkäimmäksi ja yht'äkkiä nainen onkin liian laiha Hollywoodiin. Sanattomaks vetää.


Tori Spelling- Ei ole yhtään liian laiha, muttei kyllä lihavakaan.


Siinäpäs niitä olikin. Tuliko mitään mielipiteitä? Löysittekö lempparia/inhokkia?

Eipäs tässä muuta, huomenna tarkistan sitten painon pitkästä aikaa!:)

-mandy

Viikonlopun jälkifiiliksiä.

Noniin, nyt on valmistujaiset takana, ja voin kertoa, että syötyä ja juotua tuli, mutta hauskaa oli. Oon ihan varmasti lihonut jonkin verran, mutta ajattelin käydä vaa'alla vasta ylihuomenna. Niinkuin mä sanoin aikaisemmin, en ota nyt mitään turhaa stressiä painosta. Laihduttaa voi aina, mutta vain ja ainoastaan kerran valmistuu. Eikö?

Sain tosi paljon kivoja lahjoja mm. 1500 euroa rahaa, koruja, juomia, kukkia jne. Mulla oli siis kahdet juhlat ja molemmat meni tosi kivasti. Tänään on vielä vapaapäivä ja huomenna taas töihin. Huomenna pääsen taas pitkästä aikaan urheilemaan, koska tänään aika menee siihen kun muutama kaveri tulee katsomaan linnanjuhlat meille.

Mä en oo pitkään aikaan laittanut mitään kuvia musta, joten laitan nyt tähän yhden yo-kuvan. ( Yritän edelleen pysyä tietysti anonyymina, mutta jos tunnistatte niin ei voi mitään.) Oon siis tollanen aika peruskokoinen , tässä kuvassa varmaankin noin 50kiloa.

Eipäs tässä muuta, nyt on lukio takana, vihdoinkin, ja uudet haasteet edessä.

-mandy

Ihan jees...

Vaikka eilinen ei nyt mennytkään ihan niinkuin mä suunnittelin. Muru oli nimittäin päättänyt yllättää mut, kun se antoi mulle mun valmistujaislahjan. No huomennahan mä vasta valmistun, mutta se nyt ei tosiaan osaa odottaa lahjojen kanssa laisinkaan, joten se halusi, että mä avaan sen heti. Se oli ostanut mulle aivan mielettömän ihanan sormuksen, jossa on valkokultaa, kultaa ja se etuosa on täynnä sellasia pienen pieniä timantteja. Se on aivan superihana, eikä mulla oo koskaan ollut varmaankaan edes yhtä kallista vaatetta kuin se sormus maksoi.

Sitten se oli käynyt ostamassa kaupasta lohisalaattia ja ostanut mun lempparisalaattikastiketta. Mitäs siinä nyt sitten sanomaan? Syötiin ne salaatit ja päivä oli tosi kiva, kerrankin. :)

Nyt mulla on ihan kauhea stressi huomisesta; tänään pitäisi käydä koululla lakitusharjoituksissa, pankissa, keskustassa ostamassa yhdet avokkaat, kaupassa ostamassa vielä juhliin juomia jne, siivoilla ja pestä pyykkiä. No ihan hyvä, että on tekemistä- eipähän tule varmaankaan pahemmin syötyä.

Nyt mulle on muutenkin aivan sama toi paino, kunhan ei mene yli 50 kilon. On niin paljon muuta stressattavaa. Niin ja ensiviikolla on taas urheiluviikko, eli siis yritän harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon ja syön sitten enemmän normaalisti. En siis aio pahemmin paastota.

Odotan kyllä oikeasti niin joululomaa; silloin voi paastota kunnolla, koska ei tarvitse huolehtia mistään ja olla skarppina. ;)

-mandy

ps. Valmistuukos muuten kukaan muu huomenna vai oonko mä ainoo? :D

SYÖ, TYTTÖ SYÖ!

Joo, no eilen kävi niin se, mitä mä oonkin tässä pelännyt. Mä söin..ja söin, söin vähän lisää ja jatkoin kunnes mahaan koski ja olisin halunnut lopettaa, mutta mä söin. Suklaata, karkkia, leipää, nuudeleita, kasvisosekeittoa, raejuustoa, juustoa, muffinssin.. siis ihan kaikkea. Kun mä syön, mä syön paljon. Mä en todellakaan osaa syödä normaalisti. Se eilinen 700g oli mulle vaan niin liikaa ja hetken mulla olikin olo, että sekoan siihen paikkaan. Ahmin jonkun ihmeen raivon vallassa " No vittu syö nyt, kun kerran syöt! Vitun läski!" J varmaan ihmetteli, kun hotkaisin ison karkkipussin noin kolmessa minuutissa. Ei se kuitenkaan koskaan sano mitään, kummastelee vaan, söin tai en. Taisi se mua eilen kehottaa syömään ruokaa karkkien sijaan, mutta ei se silleen puutu mun syömisiin. Se on kyllä ihan hyvä. Eihän se ole sen asia monen miehen annoksen mä syön, jos se ei ole päivittäistä. Kaloreista on turha edes puhua.


Mä meinasin olla kirjoittamatta tänään, koska hävetti aamulla niin paljon. Ajattelin kuitenkin, että kaikki mokaa joskus, kaikki ahmii välillä. Myös normaalit ihmiset syö itsensä joskus ihan ähkyyn. Ihan turhaan mä täällä esitän teille mitään superihmistä, koska kyllä mäkin mokaan ja kunnolla mokaankin.

Söin aamupalankin tänään. Miksi? Nyt kaduttaa ja tää syöminen loppuu tasan tarkkaan tällä sekunnilla. Seuraavan kerran syön sitten lauantaina mun juhlissa. Nyt nähdään toimiiko tollaset boostipäivät sitten käytännössä, vai onko toi vaan turhaa selittelyä ja itsepuolustusta.

On varmaankin aika turhaa kertoa, etten käynyt tänään vaa'alla. En mä halunnut suututtaa itseäni. Aina kun meinaa ahmia pitäisi hokea jotain mantraa: "odota huomiseen, odota huomiseen!", ja aamulla kun vaaka näyttäisi vähemmän, ei tekisi mieli syödä. Odota vielä yksi päivä...

-mandy

Kirje Analta

Koska mun tän päivän postaus on niin typerä, ajattelin lisätä vielä tämän tänne. Tää nyt on varmaan kiertänyt kaikki SH-blogit läpi, mutta ei mun. Kuvastaa jotenkin helvetin hyvin sitä pientä typerää ääntä päässäsi.

Joku viisas anorektikko kirjoitti...


Salli minun esittäytyä: Nimeni on, tai miten minua "lääkärien" keskuudessa kutsutaan, Anoreksia. Anorexia Nervosa on koko nimeni, mutta voit hyvin kutsua minua Anaksi. Toivon että meistä tulee hyvät ystävät. Tulevaisuudessa tulen viettämään paljon aikaa kanssasi, toivon että arvostat sitä.

Olen kuullut opettajiesi ja vanhempasi juttelevan sinusta. Olet "niin aikuinen", "älykäs" ja asenteessasi "niin paljon potentiaalia". Saanen kysyä sinulta, milloin olet näyttänyt olevasi kaiken tuon arvoinen? Et koskaan! Et ole täydellinen, et yritä tarpeeksi kovasti. Tuhlaat aikaasi ajattelemiseen, ystäviisi ja piirtämiseen. Tällainen ei auta sinua tulevaisuudessa.

Ystäväsi eivät ymmärrä sinua, he eivät ole rehellisiä. Menneisyydessäsi, kun turvattomuus on kalvannut mieltäsi, kysyt heiltä: "Näytänkö minä mielestänne... lihavalta?" Ja he ovat vastanneet: "ei, et tietenkään!" Ja tiesit heidän valehtelevan. Ainoastaan minä kerron totuuden ja vanhempasi.. ei edes puhuta siitä.
Tiedät heidän rakastavan sinua ja välittävän sinusta, mutta toisaalta vanhemmat ovat velvoitettuja tekemään niin. Saanen kertoa salaisuuden: niin paljon potentiaalia on muuttunut läskiksi sinussa, olet muuttunut laiskaksi ja saamattomaksi tytöksi.
Mutta aion muuttaa sen asian.

Odotan sinulta paljon. Sinun ei ole sallittua syödä paljon. Se alkaa hitaasti: rasvan vähentäminen, ravitsemuslistojen tutkiminen, roskaruokien jättämistä yms. Hetken ajan liikkumisesi tulee olemaan helppoa: hiukan juoksemista, ehkäpä jotain punnerruksia ja muuta sellaista. Ehkäpä pudotat muutaman kilon vararenkaastasi. Mutta ei mene kauan, kun sanon ettei se riitä.

Odotan sinun pudottavan kalorien määrää ja lisäävän liikkumistasi. Pakotan sinut äärimmäisyyksiin. Sinun on siedettävä se, koska et voi vastustaa minua! Alan pinttyä mieleesi. Melko pian olen aina kanssasi. Olen luonasi, kun heräät aamulla ja juokset vaa'alle, sen numerot tulevat joko ystäväksesi tai vihollisiseksesi. Kieroutunut mielesi toivoo numeroiden olevan aina vain pienempiä. Katsot peiliin tyrmistyneenä kaikesta ylimääräisestä ja hymyilet nähdessäsi luun erottuvan ihostasi. Olen luonasi kun suunnittelet päivän ateriaa; 400 kaloria, 2 tuntia liikuntaa. Olen se, joka auttaa sinua selviämään tästä kaikesta, se onnistuu, koska ajatuksemme ovat yhtä.
Seuraan sinua läpi päivän. Koulussa, kun mielesi vaeltaa, annan sinulle jotain ajateltavaa. Laske päiväsi kalorit. Liian paljon. Kun ajatuksesi harhailevat ikävissä asioissa, täytän pääsi ajatuksilla ruuasta, painosta ja kaloreista, asioista, jotka ovat turvallisia mietittäväksi. Koska nyt olen valmis sisälläsi. Olen päässäsi, sydämmessäsi ja sielussasi. Nälän tuska sinussa on minä, olen sinä!
Pian kerron sinulle enemmänkin mitä tehdä ruoan kanssa, sanelen mitä sinun pitää tehdä kokoajan. Hymyile ja esittele itsesi hyvin. Vedä vatsa sisään, perkele! Luoja, että olet lihava!
Kun on ruokailun aika, kerron mitä sinun pitää tehdä. Teen lautasellisen salaattia näyttämään kuninkaalliselta ruoka-annokselta. Esitä syöneesi jotain, mutta ei palastakaan mitään..jos syöt, kaikki kontrolli on menetetty. Sitäkö tahdot? Palata takaisin lihavaksi ja laiskaksi joka olit? Pakotan sinut tuijottamaan muotilehtien malleja. Nuo kauniit, laihat, valkohampaiset, esimerkilliset mallit täydellisyydestä . Panen sinut ymmärtämään, ettet koskaan voi olla niin kuin he. Kun katsot peiliin, väärennän kuvan. Näytän sinulle liikalihavuuden ja häpeän, vaikka oikeasti olet nälkiintynyt lapsi. Mutta tahdon sinun tietävän, että jos tietäisit totuuden, saattaisit taas alkaa syömään ja ihmissuhteesi karistuisivat rämisten. Kohtaat masennuksen ja itseinhon.

Kun retkahdat syömään, kapinoimaan minua vastaan, huudan sinua kokoajan lopettamaan. Sinusta tulee taas lihava!
Kun se on ohi, tulet tyköni jälleen, pyydät apua, koska et halua lihota. Rikoit tärkeintä sääntöä ja söit, nyt tahdot minut takaisin. Pakotan sinut kylpyhuoneeseen polvillesi, tuijottamaan pöntön valkoista pohjaa. Sormesi tunkeutuat kurkkuusi ja ilman suurempaa vaivaa ahmimasi ruoka tulee ulos. Uudelleen ja uudelleen, kunnes oksennat verta, vettä ja tiedät että kaikki on poissa. Kun nouset ylös, tunnet olosi heikoksi. Älä pyörry! Ylös ja heti, ansaitset tuskasi!! Mutta, ehkä vaihtoehto syyllisyydestä eroon pääsemiseksi on erilainen. Ehkä pakotan sinut satuttamaan itseäsi, lyömään päätäsi seinään. Juoksemaan metsään, kunnes et jaksa ja kaadut maahan. Viiltely on myös hyvä tapa. Tahdon nähdä veresi, pisaroiden vierivän alas kättäsi ja sen viiltävän hetken tiedät että ansaitset tuskasi! Olet masentunut, pakkomielteinen ja tuskissasi. Huudat apua, mutta kukaan ei kuule sinua.Ketä kiinnostaa? Ansaitset sen, oma syysi.

Oi, onko tämä liian rankkaa? Etkö tahdo tämän tapahtuvan sinulle? Olenko epäreilu? Teen asioita, jotka auttavat sinua. Teen mahdolliseksi, että voit aiheuttaa tunteidesi aiheuttaman stressin. Ajatukset vihasta surusta ja yksinäisyydestä, koska otan ne pois ja täytän pääsi kalorien laskemisella. Lopetan taistelusi sopeutua ikäistesi joukkoon, myös taistelusi yrittää miellyttää muita. Koska nyt olen ainoa ystäväsi ja minä olen ainoa jota sinun tarvitsee tyydyttää.

Minulla on heikko kohta, mutta meidän ei tarvitse puhua siitä kenellekkään. Jos päätät taistella, pyytää jotakuta kuuntelemaan miten elät..silloin on helvetti irti. Kenenkään ei pidä saada tietää, kenenkään ei pidä saada rikkoa täydellistä ulkokuorta, jonka olen rakentanut. Olen luonut sinut, täydellisen, ihanan lapsen. Sinä olet minun ja vain minun! Ilman minua et ole mitään, joten älä taistele vastaan. Kuun muut kommentoivat ulkonäöstäsi, jätä heidät huomioimatta. Unohda kaikki muu, mikä yrittää viedä minut pois. Olen parasta mitä sinulle on tapahtunut.
En päästä sinusta irti koskaan!

Rakkain terveisin: Ana.

Ei ihme, että anoreksiaa on joskus verrattu skitsofreniaan...

-mandy