Nyt ihan oikeasti ärsyttää.

Mitäs sitä muuta tässä sanomaan- VITUTTAA. Eilenen päivä meni hyvin, siis tosi hyvin ja arvatkaa mitä? Mun paino on noussut. Mä oon sanaton. Tässä teille faktoja:

Syömiset: lihakeitto 90kCal + light siideri
Liikunnat: 2 jumppatuntia + jumppailua kotona, siivoilua.

Ja paino on PLUS 700G. Oon niin turhautunut, ärsyyntynyt ja kyllästynyt. Mitä mä tein väärin? Olenko mä oikeasti säästöliekillä (jonka en todellisuudessa oikein usko olevan olemassakaan), vai johtuuko tää menkoista? Aivan käsittämätöntä, kuinka oon voinut lihota. Oon paastonnukin niin paljon. Kaikki tuntuu aivan turhalta

Tänään mä aion syödä ihan mitä tahansa ja huomenna sitten vähennän noita kaloreita. Oon niiiiiiiiiiin vittuuntunut. Nettikin meni kii, perse.

Nyt musta ei irtoo mitään muuta kuin epätoivoa, joten lopettelenkin heti tähän.

-mandy

And I keep blushing red when I lie that I've already eaten.

Jeps, eilen en syönyt. No se olikin mulle ihan oikein sunnuntain jälkeen. Mua ärsyttää muutenkin aivan suunnattomasti, kun paino ei tipu.

paino:49.0kg

Ja mä tiedän vielä syynkin. Siksi, koska mä juon alkoholia. Siksi,siksi,siksi. Kun mä paastoan, en vaan osaa mennä nukkumaan, jos en ole pienessä sievässä. Toi on niin epäterveellistäkin ja tosta tavasta pitäisi päästä eroon HETI. Mun omaksi parhaakseni.

Tänään on 200 kalorin päivä ja oikeasti ihan yllätyin, kuinka paljon saan periaatteessa syödä, näin mä ajattelin:

iltapäivä: valmislihakeitto 90kCal
ilta: pussipuuro 90kCal
= 180 kaloria.

Miettikää? Eikös ookin loppujen lopuksi aika täyttäviä ja tuhteja ruokia? Eilen kun keksin tollasen kahdensadan päivän, olin aivan hipoissa. Ei vaan kylmiä porkkanoita. Tänään jaksan oikein mainiosti jumpissakin! :)

Eilen mä lueskelin mun vanhoja postauksia jostain huhti-toukokuulta ja meinasi oikeasti ruveta itkettämään. 44 kiloa, 45 kiloa, 46 kiloa, aina vaan hyi! Liian lihava, liikaa, aina vaan liikaa. Ei koskaan: Nyt mä olen valmis. Tulenkohan mä koskaan valmiiksi? Miksi mä en osannut silloin olla tyytyväinen, kun nythän mä vasta pullero olenkin!
Sen aina jotenkin huomaa ihmisten blogeista, että milloin se lopullinen pimahdus syömishäiriön kanssa oikein tapahtuu. Esim. mulla se nyt tapahtui uudestaan noin kaksi viikkoa sitten, samaten viimeksi siinä maaliskuun tienoilla. Ootteko te huomannu saman? Ensiksi joku syö vielä noin 1000-800 kaloria ja PING, yht'äkkiä ei haluakaan enää mitään. Hmm.. nyt tää on vaan jotain mun ääneenajattelua, mutta anyway oon pohtinut tota asiaa.

Niin ja sitten vielä tämä, jonka bongasin eilen mtv3:n nettisivujen kautta. Nimittäin Paris Hilton on laihtunut ihan kamalasti. (Joo, joo, voi olla, että kuvaa on muokattu, mut SILTI)

Eikös olekin? Ainahan se on laiha ollut, mutta tossa selvästi laihempi. Siellä sivuilla oli myös muitakin kuvia, mutta en ottanut kuin yhden. Onkohan tollakin joku sh vai muuten vaan vetänyt kamaa tai jotain?

-mandy

Ps. Kiitos ihanista kommenteista, ne piristi kummasti! :) Olette ihania!

Me and my almost happy life.

Mulla tuli eilen jotenkin tosi haikee fiilis, kun yksi mun luottolukijoista, eele, kirjoitti blogissaan, että sen on yksinkertaisesti pakko lopettaa joidenkin blogien lukeminen paramisen kannalta. Tottahan toki mä ymmärsin, että mun blogi lukeutuu tähän kastiin. Tästä mä rupesinkin miettimään, että voinko mä itse edesauttaa jonkun sairastumisessa syömishäiriöön? Toivon todella että en, ja ihmiset ymmärtää, että tää on mulle sama kuin päiväkirja, johon mä jaan yhden osan osan mun elämää, ehkä sen kaikkein arimman ja salaisimman. MUTTA mun elämä ei todellakaan ole pelkkää syömisvammailua, vaan itseasiassa aika helvetin ihanaa ja onnellista.

Mä olen ihan tavallinen 19-vuotias nuori naisen alku. Tykkään muodista, kauneudesta, kynsistä, juoruilusta, kissoista jne. Käyn töissä, tapaan lähes päivittäin mun ystäviä, asun mun rakkaan poikaystävän ja kissan kanssa vaatimattomassa 27 neliön yksiössä, käyn viikonloppuisin juhlimassa ja pidän hauskaa. En mä tästä kärsi mitenkään suunnattomasti tai ajattele sh:ta, kun mä näen vaikka muita. Mä vaan puran tänne sen pahan olon, jonka sh mulle tuo. Mä en tiedä miksi mulla nyt oli palava halu mainita toi seikka, mutta se siitä ja sitten eiliseen.

Niinkuin te tiedättekin, eilinen oli mulle aikamoinen haaste, jonka mä periaatteessa VOITIN. Ennenkuin mentiin sinne J:n porukoille mun täytyi käydä yhdellä kaverilla, jonka vanhemmat oli tuonut mulle 2 lavaa lonkeroa mun yo-juhliin. No niillä oli siellä meneillään sitten jotkut helvetin pullanpaistajaiset ja tän kyseisen kaverin mutsi tietää tästä mun ongelmasta. Mä sitten join siinä kahvia, kun se tuputti mulle viineriä: "Ota nyt yksi, et sä liho. Syö nyt vähän, edes salaattia alkupalaksi! jne" No loppujen lopuksi otin sitten pienen omenaviinerin 'hymyssäsuin' ja vetäsin sen poskeen. Kotona netistä katsoessani saatoin vain huokaista helpotuksesta, 200 kaloria. Mä pelkäsin jotain 500.

J:llä sitten puolestaan söin vähän makaroonilaatikkoa ja salaattia n.500 kCal eli yhteensä eilisistä siis 700 kaloria. Ei mun mielestä mennyt mitenkään kovin pahasti. Tai siis:

perjantai:paasto
lauantai:paasto
sunnuntai:700

Kun miettii kokonaisuudessaan tota viikonloppua, oli meillä himassa koko ajan, monta pussia sipsiä, karkkia, keksejä, olutta, lonkeroa, leipäjuustoa, leipää, vanukkaita jne. ja mä en sortunut edes sunnuntaina. Aika hyvin vaikka itse sanonkin. Tänään pidänkin sitten turvallisen paaston ja huomenna olisi sitten se 200 kaloria. Huomenna aion myös koittaa liikkua jotenkin.

-mandy

Didn't eat yesterday.

Niin mä sitten päätin. Join kyllä taas vaihteeksi illalla, joten siitä sitten tulikin muutama kalori. Paino pysyny samana, läski!

Tänään mulla on kyllä vähän suurempi ongelma. Mun on PAKKO syödä, siis ihan pakko. Ollaan menossa J:n purukoille syömään ja sitä mä en voi enää perua. Peruin sen jo viime viikonloppuna, kun riideltiin murun kaa, joten nyt ei onnistu.

Pelottaa, ahdistaa ja ennenkaikkea ärsyttää tää tuleva päivä. Miksi vitussa mun pitää syödä vaan miellyttääkseni muita? Mitä jos taas syönkin lisää kun tullaan kotiin? Mä en kestä. Mun puolesta voisin paastota koko seuraavan viikon.

Onneksi J:n äiti laittaa aina paljon höyrytettyjä kasviksia ja salaattia, että mä voi syödä sitten enemmän niitä. Kyllä mä selviän tästä päivästä.

<3mandy

Syödäkö vai eikö syödä?

Welcome to my fucking fantastic world- anoreksiapeikko on palannut. Mun päähän, sydämeen, sieluun, vartaloon, muhun. Mulla on erittäin hyvä ja rauhallinen olo, haluan vaan olla yksin ja lepuuttaa mieltäni. J lähti pizzalle ja saankin olla yksin. Mun mieli lepää.

Eilen en syönyt. Olin kaupungilla kahden kaverin kanssa ja kierreltiin kauppoja, eli siis kulutettiin kaloreita. Minä tietoisesti, he eivät. Läysin itselleni kivat ylppärivaatteet ja illalla join muutaman light siiderin.

Nyt mä en vaan oikein tiedä, että mitä tekisin. Mulla on oikeasti mitä mukavin olo näin tyhjänä, mutta tiedän että jotakin pitäisi syödä vähän. Pelottaa vaan ihan sairaasti se ahdistus, joka siitä ruoasta tulee tai vaihtoehtoisesti ahmiminen. En halua kumpaakaan. Mulla olisi yksi kasvisosekeitto kaapissa ja mietin; syödäkö vai eikö syödä? En halua, että paino nousee (49,2kg). Pelkään vaakaa. Tuntuu, että se olisi jokin hirviö keskellä lattiaa. Ehkä pitäisi heittää se pois silmistä.

<3mandy

It doesn't matter although you would flatter me. I still feel fat.

Eilen mä söin. Vedin varmaankin loppujen lopuksi jotkut ruokaöverit. Niin hirvee ahdistus mulla oli illalla. Menin siis käymään mutsilla. Niin en sanonutkaan, että mun veljeni täytti eilen 15 vuotta. Söin siis aluksi jauhelihakeittoa (350) ja kakkupalan (400). Ahdisti enemmän kuin olisin koskaan uskonut. J tuli hakemaan mut ja halusi mennä pizzalle. Mä lähdin mukaan, mutta pizzeriassa mä en voinut ajatella mitään muuta kuin sitä helvetin kakkupalaa. Miksi, miksi, miksi? Sanoin J:lle, että lähden kävellen kotiin ja se jäi yksin syömään. Kävelin kotiin puolen tunnin lenkin ja menin siivoilemaan.

Illalla mulle kuitenkin iski kaamea nälkä ja söin vielä suklaata (300) ja 2 karjalanpiirakkaa (300) eli yhteensä siis 1350 kaloria. Mähän tiesin ton. Mä en osaa syödä vähän. Ainoa lohduttava tekijä on, että tässä viiden päivän sisällä oon ollut kolme päivää syömättä. Voikohan tollaset silloin laskea boostipäiviksi? (hah, toiveajattelua)

Mulla on siis nyt aika iso ongelma, josta olenkin vatvonut koko viikon. Mä en osaa syödä vähän. Osaan vaan paastota tai olla syömättä. Sen takia mä en koskaan osaa olla oikein millään dieteillä. Feilaan ne kuitenkin ja sitten mua vaan ahdistaa. Ajattelin kuitenkin tällaista ensi viikoksi:

Ma: paasto
Ti: 200 kcal
Ke: 400kcal
To: 600kcal
pe:paasto
La:liikaa (ylppärijuhlat)
Su:paasto.

Mitä mieltä te ootte tosta? Ois siis taas kolme paastoa, mutta kalorit menee aika lailla 2468 mukaan. Pystynköhän mä tohon? Mulla on vaan oltava jotkut rajat tohon syömiseen, muuten kaikki menee överiksi. Pakko olla lujana.

Viikonlopusta mulla on ihan hyvä fiilis. Oon niin täynnä ruokaa ja energiaa, että tuskinpa tässä enää pahemmin tulee ahmittua.

-mandy

Ps. Tervetuloa uudet lukijat :)
Pps. Niin ja tänään en syö. En tosiaan.

49,7 kg.

Eilen en syönyt. Lähdin suoraan duunista tapaamaan yhtä kaveria ja pörrättiin pienessä kauppakeskuksessa. Käytiin muutamalla; mä join 2 kuivaa omenasiideriä ja bissen. Mä oon aina ihmetellyt, et miksi mä en koskaan mene mun kavereiden kanssa käymään vaan kahvilla tai limulla. Aina on myös "pakko" käydä parilla.

Samalla reissulla kävin ostamassa mun kaveriylppärijuhliin kolme pussia sipsiä, neljä karkkipussia, dipit ja keksejä. Nyt ne nököttää kotona nurkassa ja odottaa ensi viikonloppua. Oli varmaan virhe mennä ostamaan tollasia herkkuja kotiin, mutta nytpähän oikeesti nään, kuinka hyvin/kauan mun itsekuri kestää. Niin mulla on siis erikseen juhlat sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tai sitten mun pitäis olla vaan paljon poissa kotoa.

Tänään mä aion kuitenkin syödä jotain. Mulla on ihan kamala olo; vatsa huutaa tyhjyyttään, väsyttää, heikottaa ja oon tulossa selvästi kipeeksi. Pakko syödä jotain pientä. Pelkään vaan niin paljon ahmimista (joka postauksessa vaan hoen tota), koska ainakin mun mielestä syömättömyys on paljon helpompaa kuin syödä vähän.

Toiseks mä en enää ikinä halua, että tää syömisjuttu alkaa vaikuttamaan niin pahasti mun mieleen ja sosiaalisiin suhteisiin kuin aikaisemmin. Haluan olla laiha, mutten eristäytyä. Haluan olla laiha, mutta elää normaalia elämää. Mä en aio enää koskaan istua kolmea kuukautta kotona tuijottelemassa seiniä ja telkkaria kaloreita miettiessäni. Siitä mä olen varma.

Tosi outoa muuten, että tällä painolla mun BMI on 16.7. Ei tunnu siltä.

-mandy

67 tuntia syömättä ja sitten...

Söin. Mentiin siis J:n kanssa sinne peliin,( jonka btw jokerit voitti 4-3!! myönnän, olen jokerit fani), jossa mentiin syömään. Mä olin päättänyt, että syön Hesessä kanasalaatin, mutta vasten mun kasvoja läsähti tieto: Ei Hartwallin Hesessä ole mitään salaatteja. Otin sitten kana-aterian, söin jonkinverran hampparista ja 5 ranskalaista (450kcal). Olin ihan ähkynä noiden jälkeen, mutta kotona mä menin vielä idiootina syömään palan leipäjuustoa (300) ja salmiakkeja (200). Yhteensä siis tuli mussutettua 950 kaloria illan aikana ja paino oli tänään + 100g.


Mä tossa aikasemmin sanoin, että lopetan töissä syömisen ja niin mä tosiaan teen ja oon tehnytkin.Mä jotenkin ajattelin aikaisemmin, että jos en syö päivällä, ahmin illalla. Ehei, ei se niin mee. Suoraan sanottuna mä oon vaan koko ajan huijannut itseäni. Jokainen päivä, jolloin en syö töissä antaa mahdollisuuden pitää paaston. Jos mä ahmin illalla, ei siihen vaikuta se olenko syönyt päivällä vai en. Ahmin joka tapauksessa. Niin se vaan menee.

Kirjoitin mun päiväkirjaan listan, mitä asioita voi tehdä, että pitää nälän kurissa:

1. Keksi mahdollisimman paljon tekemistä. (mm. hoida paperiasioita, käy pankissa/kirjastossa jne).
2. Juo kahvia!
3. Juo vettä ja light limuja!
4. Aloita siivoaminen - tiskaa, imuroi, pese lattiat, järjestele tavaroita, vaihda lakanat, pese pyykkiä.
5.Järjestele vaatekaappi.
6. Selaile laihdutusblogeja/ thinsposivuja
7. Käy ulkona röökillä
8. Pese hampaat!
9. Kasaa ja lue thinspovihkoa
10. Soita kaverille ja puhu pitkä puhelu.
11. Mene suihkuun- tee hiusnaamio + ihonkuorinnat jne.
12. Rasvaa vartalo
13. Lakkaa kynnet
14.Meikkaa ja pue kivat vaatteet
15. Katso telkkaria (plussana dietti- ja laihdutusohjelmat)
16. Pese meikit!
17. Mene nukkuman- jos ei onnistu, juo pari light siideriä tai ota unilääke.
(jos on pakko syödä jotain, niin juo vähintään litra vettä samalla!)

Noilla askareilla mä pärjään aika hyvin, kun päätän olla syömättä. En siis tietenkään suosittele kenellekään syömättömyyttä, mutta noin mä siis itse teen. Saa nähdä syönkö tänään.

Niin ja vielä yksi kiva juttu. Eilen varmistui matka Amsterdamiin. Lähdetään sinne J:n ja kolmen kaverin kanssa neljäksi päiväksi joulukuun vika päivä. Jeeee! Oon niin innoissani tosta matkasta! :)


-mandy

It`s better to be hated than loved for what you are not.

Ensinäkin, olin eilen taas syömättä. Oon niin ylpeä itsestäni. Mä en tajua, mistä toi mun kadonnut kontrolli taas putkahti takaisin. Ei sen kyllä niin väliä, pääasiahan on, etten ahmi kuin mikäkin porsas. Yksi asia mua kuitenkin ihmetyttää; siis lauantainahan mun paino nousi uudestaan sinne 51,8 kiloon, mutta nyt se on taas 50,3kg. Miksi niin paljon? Luulisi, että kahden päivän pastoamisen jälkeen ois vähän vähemmän. Mä kyllä join illalla 2 light siideriä saadakseni unta, joten kai se johtuu niistä.

Mua mietityttää muutenkin kauheesti tää päivä. Ollaan J:n kanssa menossa lätkämatsiin ja sovittiin, että ennen sitä käydään syömässä jossain. Mitä mä syön? No varmaan joku salaatti olisi ihan ok, mut silti toi koko tuleva homma tuntuu jotenkin epämiellyttävältä.

Tohon eiliseen vielä lisäten, kun mä tosiaan taisin vähän ylireagoida muutamaan kommenttiin. Mä olen oikeasti aivan sairaan herkkä ihminen. Saatan vetää ihan kauheat kilarit jollekin tuntemattomalle, jos se kattoo mua vähänkin vinosti, mutta toisaalta mä saatan saada kauheita empatiakohtauksia juoppoja kohtaan, kuinka niiden elämä on pilalla. Mä saatan saada J:lle itkupotkuraivarit, jos mun salaatissa on väärää juustoa, mutta silti mä itken afrikkalaisten nälkälapsien vuoksi. Mä olen yksi tunteiden sekamelska.

Joskus viimekeväänä mä tein tänne kyselypostauksen, jossa joku kysyi, mitä haluaisin muuttaa itsessäni ja mä vastasin: "Olla välittämättä muiden mielipiteistä." No selvästikään mä en ole saanut vielä sitä itsehillintää/taitoa. Niin, käytin siis eilen mun sh:sta nimitystä anorektinen syömishäiriö. Kyllä mä tiedän, että se ei ole mikään oikea nimitys, mutta mitä sitten? Mulla diagnosoitiin viime keväänä ihan vaan anoreksia, mutta en enää pidä itseäni anorektikkona, koska painan niin paljon. En mä jaksa täällä blogissa koko ajan sitä toitottaa. Tuliko nyt kaikille hyvä mieli?

-mandy

Omistettu JENNIFER LOPEZILLE!

Tästä postauksesta piti tulla niiiiin erilainen. Itseasiassa mä olin helvetin hyvällä tuulella vielä aamulla herätessäni, mutta joku/jotkut on nyt kuitenkin kylmäverisesti suuttunut mulle yhdestä postauksesta. Kyse siis on postauksesta, jossa ihmettelin Johanna Tukiaisen pullistunutta olemusta ja vertasin sitä Jennifer lopeziin, jolla on naisellisen muodokas vartalo. Mä itseasiassa kehuin sitä siinä postauksessa, ja tässä on tulos:

Tiina kirjoitti: j.lo ei oo yhtään pyöreä, mistään kohtaan. Timmi ja muodokas nainen.

Mandy kirjoitti: Kyllä se vaan niin on, että J.lo:n peppu on pyöreä.

Tiina kirjoitti: Eiköhän perseen kuulukin olla pyöreä, eikä mikään littana kuin lätty.

Mandy kirjoitti: Tota ööö... Nyt voi olla, että lueskelet vähän väärää blogia sun arvoillesi tai sit kannattaa lukea toi postaus uudestaan. Mähän nimenomaan sanoin, että Jennifer on UPEE.

Anonyymi kirjoitti: vittu huhhu, jos J.lo on jonkun mielestä pyöree ni lehmät lentää

Mandy kirjoitti: VOI VITTU MIKÄ SIINÄ ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ, ETTÄ EN OO MISSÄÄN VAIHEESSA TARKOTTANU ETTÄ J.LO ON LÄSKI VAAN VITTU MUODOKAS. SAATANA TEE OMA BLOGI JA MEE YLISTÄÄ SINNE KETÄ HALUAT!!!!!!!! (ehkä pieni ylireagointi, sry)

Jos joku nyt ei siis jostain vitun fucking ihmeen syystä älynnyt, niin mulla on anorektinen syömishäiriö, ja tän blogin ideana on toimia päiväkirjana. Jos jonkun mielestä J.lo toimii thinspona, huutakaa HEP!! Tässä muutama esimerkkikuva. EIKÖ TOI PERSE OLE PYÖREÄ? EIKÖ????? Olenko mä vittu sokea?

Ottaisitko itsellesi? Mun makuun toi perse sattuu nyt vaan olemaan vähän liian tuhti ja that`s it!! Pitääkö siitä nyt sen suurempi numero tehdä?? Jos mä jotain loukkasin sillä postauksella, niin olen pahoillani, mutta mua rupeaa vituttaamaan, että joku täällä valittaa mulle yhden vitun postauksen takia.

Ja tämä ei siis ole millään tavalla mun ihanille rakkaille lukijoille, vaan teille, jotka luette SH- blogeja ja sitten tulette inisemään. OIKEESTI...

Mitäs mitäs? Vielä mun syömiset. Lauantai meni aika vituiks niinkuin arvata saattoi perjantai paston jälkeen, mutta pidin sitten taas sunnuntaina paaston. Siksi olenkin varmaan vähän kireellä tuulella nyt.

-mandy

Ps. Mun piti tehdä oikeasti postaus blogiystävyydestä xD Anteeksi.

Poikkeus sääntöön.

Niin, mä kirjoitan lauantaina. Yleensä kun mulla on itselläni sellainen sääntö, etten koskaan edes vilkaise bloggeriin päin viikonloppuisin. Pidän lomaa syömishäiriöstä (vaikka onhan se mun pään sisällä), jos niin voi sanoa. Nyt kuitenkin on mennyt sen verran hyvin, että ajattelin jakaa sen teidän kanssa. Vaaka oli nimittäin tänään mun puolella :)

paino:50,2kg

Oon tosi ilonen tosta luvusta, koska viime viikko meni miten meni. Nyt vaan pelottaa niin kaameesti tää ja huominen päivä, koska paastosin eilen ja pelkään sellasta super-sortumis-ahmintaa. Pitäis varmaan olla syömättä tääkin päivä, mutta enpä usko, että jaksan. Pitää nyt vaan yrittää lujasti, ettei maanantaiksi toi paino nousis.

-mandy

Talvi tuli.

Ja ohhoh! Voin kertoa, että meinas pudota silmät päästä, kun lähdin aamulla rapun ovesta ulos. Lunta oli satanut ainakin 15 senttiä. Oikeastaan ihan kiva juttu, ootan jo innolla ihania, auringonvalaisemia pakkaspäiviä ja kävelylenkkejä J:n kanssa. Meillä oli viime talvena aina sunnuntaisin tapana lähteä kävelylle ja puolessa välissä reittiä pysähdyttiin hultoasemlle teelle tai kahville ja sieltä takaisin kotiin.

Mä rupesin miettimään tän viikon kokonaisuutta painon suhteen ja voin myöntää, etten oo kyllä tehnyt elettäkään laihtuakseni. Oon syönyt ihan miten sattuu ja liikuntaakaan en ole harrastanut juuri lainkaan. Oon tosi pettynyt itteeni. Täällä mä vaan selitän, kuinka mulla on uusia laihdutusprojekteja, mutta todellisuudessa, en pidä noista mun suunnitelmista kiinni. Ok, voihan tää vaan olla huono viikkokin johtuen tosta mun kummallisesta kivusta, mutta vituttaa silti. Viikonloppu saa luvan mennä niin paljon paremmin (Paino: 52.0kg). Kirjoitan siis kaikki syömiset ja kalorit ylös, niin ja liikunnat myös. Mulle se ainakin vaikuttaa ihan mielettömästi syömisiin, jos merkkaan kaiken paperille muistiin. Loppupäivästä ei vaan yksinkertaisesti halua, että lista pitenee. Niin ja aion lopettaa kokonaan töissä syömisen. Laitan nyt eiliset:

aamu:kahvi
päivä:kahvi
iltapäivä: mäkki 600kcal?
ilta: rahka 180kcal & 2 vanukasta 200kcal
+ pastilliaski 100kcal
= 1080 kaloria

Niin. Oon aika sanaton noista syömisistä- ei mitenkään aivan tajuttomasti kaloreita, mutta sitäkin epäterveellisempää. MIKSI? Oon ahne, kermaperse, ahmatti, siksi. En mee enää ikinä mäkkiin.


Ja vielä loppuun päivän järkytys. Jos joku on kattonut BB:tä tänä vuonna, muistaa varmaan Ksenian. Noh, kattelin tuolta Hymy-lehden nettisivuilta, että tää tytteli on mennyt sinne poseeraamaan pikkujoulutonttuna ja VOIHAN NOLOUS!! Myötähäpeä on suuri, koska mä tykkäsin ite tosi paljon tosta tytöstä ja sillähän oli ennen BB:seen menoa tosi hyvä kroppa. (muistaako kukaan?) No olisi varmaankin kannattanut vähän treenata ennen noita kuvauksia. :o


Siinäpäs oli taas vähän ajattelemisen aihetta meille. Ei lihota pikkuiset!

-mandy

Mitäs mitäs, no ei sitten yhtään mitään.

Otsikkohan sen kertoo, mulla ei ole nyt oikeastaan mitään kirjoitettavaa, mutta postaanpahan nyt kuitenkin. Tai no onhan tässä oikeastaan yksi asia, joka mua on vaivannut aika pahasti noin viikon ajan. Eilenhän mä siis sanoin meneväni muutamalle jumppatunnille töiden jälkeen. No enpä mennyt. Mulle on tullut nimittäin tässä jonkin ajan sisällä ihan ihmeellisiä pistoksia alavatsaan- ja selkään. Eilen mulle sitten tuli taas tää kummallinen kipu, joka oikeasti tuntui lävistävän mun vatsan selkään asti. Mua sattu aivan sairaasti kävellä töistä bussipysäkille, joten olisi ollut lähes mahdotonta mennä hyppimään jonnekkin aerobic tunneille. Tosi ärsyttävää ja kuumottavaa. J ehdotti, että oltais menty päivystävälle, mutta en mä halunnut. Söin, otin pari burana 600:sta ja menin kuuden aikaan nukkumaan. Heräsin sitten seuraavan kerran vasta tänä aamuna. Siksi mulla ei siis oo mitään kerrottavaa- nukuin koko päivän.

Heräsin tänään vasta 20 vaille kahdeksan, mutta jollain ihmeen kaupalla kerkesin töihin kahdeksaksi. En kerinnyt käydä vaa`alla, mutta tuskinpa vaan tolle painollekaan on tapahtunut juurikaan mitään. Tänään joudun käymään pitkästä aikaa koululla juttelemassa opon kaa, liittyen noihin joulukuun ylppäreihin. Ahdistaa mennä sinne. Mä en tiedä mikä siinä koulussa on, mutta mä vaan inhoon sitä yli kaiken. Mutsi hössöttää koko ajan jostain ylppärijuhlista, mitkä mua ei tosiaan jaksa kiinnostaa. Mun puolesta mä voisin vaan käydä hakemassa todistuksen koulusta, laittaa lakin päähän ja se siinä. Mä en yhtään tykkää juhlista, jos ne on mun omat. Siksi varmaan en koskaan jaksa pitää mitään synttäribileitä yms. No ehkä ensi vuonna, kun täytän pyöreitä.

Jep jep, ehkä turhaakin turhempi postaus, mutta tulipahan tehtyä.

-mandy

ärsyttää.

Mun harmaa tiistai aamu ei tosiaankaan alkanut tänään mitenkään älyttömän mukavasti. Heti aamusta olin jotenkin tosi pahalla tuulella ja kun J heitti mut duuniin huomasin siinä yhdeksän maissa, että se oli ottanut mun röökit laukusta(tosin se oli vahinko). Mä oon ihan mieletön ketjupolttaja, joten lähdin sitten juoksemaan duuniajalla kauppaan kauheeta vauhtia tupakkaostoksille. Töissä on ihmehälinä ja pomokin häärii tossa nurkissa koko ajan ja suoraan sanottuna vituttaa ja kunnolla. Jep jep, kunpa tää päivä loppuisi pian.

Lisäksi mä menin erehdyksissäni lukemaan jonkun teiniangstin laihdutusblogia, joka tosiaan sai mun viimeisenkin hermon palamaan. Ehkä mä olen sitten jotenkin ruvennut aikuistumaan tässä muutaman vuoden sisällä, mutta mä en vaan jaksa kuunnella tällasta settii: " Vittu mä en välitä kenestäkään, enkä rupee ketään lohduttelemaan, ihan sama mitä muut kelaa, vittu antais aikuiset elää mun omaa elämää ja vetää kaikkee kamaa mitä haluun, angst, angst, kukaan ei tajuu mitäään!!!!"


OK, oon itsekin ollut teini ja nuorihan mä oon vieläkin, mut toi vaan kuulostaa niin helvetin typerältä. Mistä vitusta me voidaan tietää mitä kamaa meidän mutsit ja faijat, opettajat yms auktoriteetit on vetänyt nuoruudessaan? On nekin olleet nuoria ja niillä sitä elämänkokemusta on vähän enemmän kuin jollain teinin pahasella. Elämän karut kävyt.


Eiliset syömiset meni ihan jees, kun käytiin J:n kanssa ravintolassa. Mä siis söin siellä, en muualla. Se tosin näkyi 200g painossa, koska käytiin vasta illalla syömässä, mut oon silti ihan tyytyväinen. Tänään oon menossa suoraan töistä muutamaan jumppaan.

-mandy

Kauneus on katoavaista.

Ah, mikä viikonloppu. Oon kerrankin ylpeä itsestäni. Ei turhia ahmimisia, ei turhia kaloreita. Mulla on niin voittajafiilis pitkiin aikoihin. Yleensä noi viikonloput kun tuppaa olemaan lähestulkoon toivottomia syömisten kannalta. Ei ruutineja, vaan pelkkiä houkutuksia. Vaakakin oli iloinen tänä aamuna:

paino:51,7kg

Olen ihan tyytyväinen. Mä muuten pidin myös "paaston" perjantaina. Join kyllä muutaman bissen, mutta en syönyt. Silti lauantaina en ahminut mitenkään suuremmin ja sunnuntaikin oli ihan ok. Kaikinpuolin siis jees.

Mä muuten koin jonkun ihme "valaistumisen" viikonloppuna, siitä toi otsikkokin. Olin nimittäin yhdessä paikallisessa räkälässä muutamalla duunin jälkeen. Se on semmonen pieni vaatimaton kapakka, jossa istuu aina kaikki lähiön rentut ja luuserit. Hengailin siellä sitten muutamien tuttujen kanssa, kunnes joku vittumaisen näkönen muija rupesi kyyläämään mua helvetin ilkeen näköisenä vieruspöydätä ja mä sitten ihmettelin sitä siinä. En mä sille mitään sanonut, koska näin, että kyseinen nainen oli mua huomattavasti vanhempi, mutta se kuitenkin itse sitten tokaisi johonkin väliin niin helvetin nohevasti: " Vittu sinäkin saatanan tyhmä, blondi, bimbo et kuule tajuu yhtään mitään." Ihmettelin siinä, että mitäs vittua, kunnes mä sitten menin istumaan sen viereen ja kysyin :" Miksi sä oikein vittuilet ja auot mulle päätäs koko ajan, mitä pahaa mä olen sulle tässä tunnin aikana tehnyt?" Ja arvatkaapas mitä? Se nainen sai kauheen itkukohtauksen ja rupesi selittämään, kuinka kaunis mä olen ja se on niin ruma, vanha ja lihava ja kuinka mustasukkainen se on mun kauneudelle. 41 vuotta tää kyseinen nainen loppujen lopuksi oli.


Ensimmäinen reoktio mulla oli tyyliin MITÄÄÄH???? Se oli mun mielestä tosi jäätävää, koska odotin siltä vähintäänkin bitch slappia poskelle, mutta ei. Mä ihan OIKEASTI luulin, että tää nainen ois ollut tyyliin 32, joten se oli todella hyvin säilynyt, mutta siinä se vaan vollotti ja näytteli kuvia nuoruudestaan ja oli oikeasti tosi katkera sen kauneuden katoavaisuudelle. Se oli niin säälittävää. Miksi mä sitten kerron tän teille. No aika yksinkertaista; musta tuntuu, että tosi monilla meistä on aika huono itsetunto (viitaten syömishäiriöön), mutta yritetään silti joskus nauttia ja olla tyytyväisiä omaan ulkonäköön. Nythän me ollaan loppujen lopuksi parhaimmillaan. Mä en ainakaan halua nähdä itseäni itkemässä 21 vuoden jälkeen paikallisessa räkälässä ja haikailla mun nuoruuden kauneuden perään. Ollaanhan me kaikki kuitenkin kauniita niinä hyvinä päivinä.

Mitäs muuta? Niin mulla ja J:llä tuli lauantaina kaksi vuotta täyteen ja voi vitsi, että mä rakastan sitä. Siinä kai nyt olikin nää oleellisimmat. :)

-mandy

Ps. Tervetuloa joukkoon uudet lukijat!

häpeän.

En itseäni, vaan syömiskäyttäytymistäni. Mä en osaa syödä normaalisti. Joko syön vähän tai sitten ahmin. Eilisistä ruokailuista sanon sen verran, että muistutin lähinnä enemmän sikaa kuin ihmistä. Kalorit pyörii siinä 1500 paikkeilla, enkä mennyt edes mihinkään jumppaan.

Mä en käsitä, että kuinka tästä yhtäkkiä tuli näin helvetin vaikeaa. Jossain vaiheessahan mä olin lähes mestari laihduttamisessa. Luulisi, että nyt tää olisi huomattavasti helpomapaa. Olenhan mä pystynyt tähän aikaisemmin. En mä tällä hetkellä edes haaveile mistään 45 kilosta, olisin vaan niin onnellinen jos saisin vaakan sen 50. Miksi sitä ei osannut arvostaa silloin? Miksei oikeastaan mitään osaa arvostaa ennenkuin sen menettää? Kiittämättömyys on maailman palkka.

Tällä hetkellä mä varmaankin muistutan enemmän Johanna Tukiaista kuin itseäni. Niin meidän oma glamour malli Tuksumme, kokoa M.


Hmph.. Enpäs ihan usko, musta tuntuu, että vaatekoko on pikemminkin 44 kuin 38. Enkä kyllä usko sitäkään, että tämä naikkonen olisi raskaana. Mitäs mieltä te olette? No olkoon tässä meille hälyyttävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kuin tykkää ryypätä ja syödä vähän liikaa. Toimii!!!

Meillä suomalaisilla on muutenkin vähän "erikoinen" käsitys sanasta uhkea nainen, josta saa kiinni. Ei muodokas nainen ole täynnä ihraa, vaan sopivasti kaareva. Esimerkiksi Jennifer Lopez on mun mielestä uhkea nainen kauniilla tavalla. Ei tosin mikään mun thinspo, mutta kuitenkin WAU. On se vaan niin kaunis, vaikka vähän pyöreä onkin. (sanoinko mä just noin ?xD)


No mutta siinä nyt sitten olikin taas meille vähän ajattelemisen aihetta. Ensi viikkoon sitten!

-mandy

No time to think of consequences.

Nyt tuntuu, että tulee turhaakin turhempi postaus. Paino pysynyt samana ja eilinen päivä oli muutenkin niin keskinkertainen kuin olla ja voi. Urheiluosio meni ihan kivasti; sain tungettua ne maanantaina skipatut tanssiharkat eiliseksi, kävin lyhyellä kävelylenkillä (lue: suutuin J:lle ja kävelin kotiin) ja venyttelin kotona. Nyt oon ikävä kyllä niin jumissa joka paikasta, että tänään mun on varmaan pakko pitää joku lepopäivä tms. Mulla on nimittäin sellainen olo, että lihakset repeää jo pelkästä liikkumisen ajattelusta.

Se mun ja J:n shoppailureissukin vähän jäi. Ostin mä kuitenkin itselleni uuden mustan ponchon ja isänpäivälahjan + kortin. Lahjaksi lähetän sille 2 x kummelit DVD:tä. Mulla on niin paljon mielikuvitusta. Hohhoijaa! Niin ja sitten ne järkyttävät syömiset.

aamu:kahvi
päivä: ruisleipä 320kcal
välipala: battery 165kcal
iltapäivä: kanasalaatti + majoneesi 390 kcal
ilta: karjalanpiirakka 180kcal
=1057 kaloria

Mä en oikeasti ymmärrä, että mikä siinä on, kun syödessään ei tuu ajatelleeksi, että " Hei, tämähän lihottaa. Huomenna olen pullero!". Sitä vaan ajattelee, että kyllä mä tämän voin syödä, oon syönyt tänään niin vähän. Ehei, jos syö yhtään epäterveellisesti se näkyy heti vaa`alla. Esimerkiksi noista mun syömisistä; karjalanpiirakka illalla, siis miksi? Ei mulla ollut edes nälkä. Ja vaikka olisi ollutkin, niin oisinhan mä voinut syödä sen sijaan vaikkapa appelssiinin. Ja toi battery, joo olin väsynyt, mutta sen sijaan oisin voinut juoda kahvin. Tossa olisikin samantein lähtenyt 300 kaloria pois. No tänään yritän AJATELLA ,mitä syön. Koittakaapas tekin. Valitse hedelmä, älä leipää! :D

-mandy

Control yourself, take only what you need.

No ei tarvinnut angstata enää tänä aamuna, sillä eilinen meni kuin menikin ihan hyvin. Alunperin olin menossa sinne aerobiciin, mutta se tunti oli täynnä, niin menin sitten sen sijaan kahdelle muulle tunnille. Toinen niistä oli joku sellanen ihme dynaaminen liikkumistunti, jossa kyllä sai hien pintaan ja toinen aerobinen vatsa- pakarajumppa. Voin sanoa, että ikinä ei ole mitkään tunnit tuntunut samanlailla pakaroissa kuin tuo eilinen tunti. Rupeenpa käymään jatkossa. Ainoa vaan mikä mua ärsyttää noissa isoissa kuntosaleissa on se, että jos et oo tyyliin puoltatoista tuntia aikaisemmin siellä, ne tunnit on täynnä, etkä sä pääse sinne. Kiva maksaa 70e kuussa tunneista, joille ei pääse.

Anyway, syömisetkin meni kiitettävästi ja painoa oli lähtenyt -800g. Tosin ei toi musta tunnu miltään laihtumiselta, vaan takaisin palutumiselta. No onneksi ei ainakaan näy enää vaa`assa se hirviöluku. Syömiset:

aamu:kahvi
päivä: lohisalaatti 400kcal
iltapäivä: porkkanasosekeitto 150kcal
ilta: raejuusto 180kcal
=730 kaloria

Tänään mun pitää miettii toi liikunta juttu myös uusiks, koska ollaan J:n kanssa menossa shoppailemaan. Joo no tuleehan siellä tietysti käveltyä, mutta haluisin tehdä ihan jotain konkreettistakin. Jeps, enköhän mä jotain keksi!

-mandy

Oi kuinka mukavaa onkaan olla LUUSERI!!

Jep jep... Ehkä toi mun vaa`an välttely on tosiaan ollut joku itsesuojeluvaisto tai jotain vastaavaa, koska toi mun paino on tällä hetkellä jotain aivan katastrofaalista (53,6kg). Voisin hajottaa kaikki maailman vaa`at ja räjäyttää ne yhdessä isossa kasassa. Mua vituttaa niin paljon. Eilen mulla oli kaikenlisäksi aika hyvä ja hoikka olo, joten en olisi todellakaan odottanut tollasta lukua tälle AAMULLE. Siis toi oli aamupaino. Yh. Mä tiedän kyllä, ettei kannattaisi tuijottaa aina niitä kirottuja numeroita puntarissa, vaan katsoa sitä omaa peilikuvaa, mutta kun ei.

Mulla on ihan kauhea stressi muutenkin. Mulla on ne vaatekuvaukset kahen viikon päästä, enkä tosiaankaan haluaisi olla tällanen sotanorsu. Ne kuvat, jotka niillä musta alunperin oli, on otettu tyyliin puoli vuotta sitten, jolloin mä painoin 48kiloa. Mun olisi oikeasti vaan pitänyt kieltäytyä koko kunniasta, koska mitähän ne kelaa, kun sinne tuleekin hoikan ja siron tytön sijasta tällanen pullero. Nyt mun on pakko tehä jotain tosi radikaalia tähän mun syömiskäyttäytymiseen:

Eli tästä päivästä lähtien en syö mitään muuta kuin erilaisia salaatteja, keittoja ja ehkä joskus ruisleipää. Ei karkkia, suklaata tai pizzaa. Ei hampurilaisia, jäätelöä tai vaaleaa leipää. Ei hiilareita, eikä mitään muitakaan inhotuksia. Oon saanut niin tarpeekseni tästä "terveellisestä" laihduttamisesta, että nyt alotan tän silleen, kuinka mä tän parhaiten osaan. Oon niin vihanen itselleni. Hyi, hyi, hyi!

Lisäksi mä en ollutkaan eilen siellä tanssitunnilla, koska mä oikeasti nukuin vahingossa sen yli. Menin suoraan töistä päiväunille kotiin, mutta heräsinkin vasta 7 aikaan illalla. Se oli puhdas vahinko, mutta vitutti silti, koska olisin halunnut päästä treeneihin. No otan ton urheilupäivän jotenkin kiinni viikonloppuna ja tänään lähen suoraan töistä sinne aerobiciin. Eipähän tuu ainakaan nukuttua pommiin keskellä päivää.

Anteeksi nyt kaikille yhteisesti tää mun kamala angstaaminen. Oon yrittänyt jollain tapaa pitää tätä mun blogia vähän positiivisempana, mutta nyt oli pakko antaa huutia itselleni. Niin iso shokki toi paino taas oli mulle. Niin ja tänään käyn ostamassa anti-saltteja.

-mandy

urheiluviikko edessä.

Heipä hei kaikille! En oo nyt vähään aikaan kirjoitellut, koska mulla on yksinkertaisesti ollut ihan älytön kiire koko ajan. Mulla ei ollut muutamaan päivään nettitikkua käytössä duunissa, joten en voinut sitten täälläkään kirjoitella. Viikonloppuna tein pienen maisemanvaihdoksen ja lähdin kaverille toiselle paikkakunnalle, joten ei sitten tullut sielläkään postailtua.

No joo asiaan. Mulla on siis tällä viikolla tulossa urheiluviikko. Oon huomannut, että oon taas saanut innostuksen takaisin liikuntaa kohtaan. Jeiiij! Se on tullut silleen pikkuhilja takaisin mun uuden tanssiharrastuksen myötä. Yhdessä vaiheessa liikunta oli mulle sellasta hirveetä pakkopullaa tyyliin; pakko mennä salille, pakko mennä 10 kilsan lenkille jne, vaikka ei ois paskaakaan kiinnostanut. Nyt mä oikeasti haluan ja odotan innolla, että pääsen harkkoihin ja ylipäätänsä treenaamaan. Tällänen suunnitelma mulla on tälle viikolle.

maanantai: tanssitreenit
tiistai: aerobic
keskiviikko: kävelylenkki, lihaskunto + venyttely
torstai:pilats
perjantai: sali/tanssi

Viikonloppuna voi sitten taas vähän relata. Painoa en tänään viitsinyt edes katsoa. Viikonloppuna join ensinäkin perjantaina sekä lauantaina ja tuli syötyä enemmän kun laki sallii kaikkea mahdollisimman lihottavaa. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan oo tällä hetkellä kauheaa punkero-oloa, joten jätän ton punnitsemisen suosiolla huomiselle. Ei turha ahdistusta mulle, kiitos!

Nyt odotan jo ihan innolla tätä viikkoa, mulla on jotenkin niin hyvä ja motivoitunut fiilis. Mä btw kattelin tossa huvikseni netistä Henna Kalinaisen uutta muodonmuutosta. Vaikka mä en tosta muijasta mitenkään erityisemmin pidä (tosin en kyllä tunne), voin kyllä sanoa, että aika hyvin on saanut kroppansa kuntoon tässä vuoden sisällä. Hattua nostettava teko, koska lähtökohdat oli mitkä oli, vai?
Vaikka tollanen on kyllä kaikkea muuta kun mun unelmakroppa, hento ja siro, on toi silti laihtunut ihan sikana.

Juu no mutta näihin tunnelmiin!

-mandy

ps. Uusia lukijoita, kiitos ! ;)

51,7 kg!! :)

Ja arvatkaapa vaan, kuka tuli heti aamusta hyvälle tuulelle? Jes! Musta rupesikin jo välillä tuntumaan puuduttavan turhalle tää koko laihdutus, kun toi 51 ei millään meinannut tulla näkyviin vaa`alle. Noh, tänään se sitten tuli ja olen erittäin tyytyväinen. Saan rastin sivupalkkiin xD

Eilinen päivä oli muutenkin vähän outo. Mua jotenkin ahdisti koko ajan, mutta iltaa kohti sitten mielikin parani. Jaksoin mennä tanssitreeneihin (onneksi) ja siellä paloikin sitten varmaankin muutama kalori. Mun syömisetkin meni hyvin.

aamu:kahvi
päivä:-
iltapäivä: lihakeitto 90 kcal
ilta: kolmioleipä 400kcal
=490 kaloria

Tollaset kaloriluvut kehtaa jopa kertoa täällä blogissa hyvällä omalla tunnolla. Välillä mulle tulee oikeasti olo, että mä olen totaalinen luuseri, kun kaikki muut pärjää pienillä kaloreilla ja mä itse ahmin minkä napa vetää. Nyt mulle olis kuitenkin pääasia, ettei toi paino menis enää 52 kilon puolelle, vaan pysyis näin aluksi noissa lukemissa ja hitaasti putois taas siihen 50 kiloon.

Lisäksi sain eilen aika yllätävän sähköpostin. Mua pyydettiin nimittäin malliksi yhteen stailaus juttuun. Se on siis ihan sellanen pikkujuttu, ei musta mitään huippumallia oo tulossa, mutta olin kuitenkin aika imarreltu tosta pyynnöstä, koska se kuvaaja kertoi, että oli hommannut mun yhteystiedot päätoimittajalta.

Tällä hetkellä fiilikset on siis aika hyvät, joten laitan nyt loppuun vähän thinspoa, että muidenkin fiilikset saatais korkeelle!

-mandy

Oh, I hate mondays!

Täällä hetkellä siis tosiaan vihaan. Yh, myöhästyin duunista, silmät tapittaa päässä ties minne ja energiataso hipoo nollaa. Hyvä kun jaksan edes kirjoittaa tänne! Henkinen kuolema, jos niin voidaan sanoa.

Viikonloppu oli kuitenkin tosi mukava, ehkä tällainen pienimuotoinen darra-väsymys-maanantai on ihan kohtuullinen hinta viikonlopun rällästämisestä. Perjantaina en itseasiassa tehny muuta, kun jumitin himassa, kävin tanssiharkoissa ja käytiin J:n kanssa syömässä yhessä kivassa raflassa. Kaloreita tuli JOO, mutta oli kuitenkin mukavaa.

Lauantaina taas tuli vedettyä muutakin ku viina ja oli kyllä ihan superkivaa. Oltiin eka J:n kanssa ihan vaan kaksisteen, mut sit yks mun kaveri tuli myös meille ja jumiteltiin sitten omilla matkoillamme kolmisteen. Tällä mun kaverilla on nyt aika paljon kaikkia ongelmia ja koitetaan J:n kanssa auttaa sitä parhaamme mukaan.

Anyway, se jäi sitten meille yöks ja heti sunnuntai aamusta ruvettiin heittää bentzoja nassuun, juotiin ja polteltiin. Olin sekasin ku seinäkello ja esim tänään aamulla kun heräsin luulin, että on sunnuntai ilta. Oli kyllä helvetin kiva havahtua siihen, että pitääkin lähteä kauhee kiire päällä duuniin. No piti mun kyllä jo sen verran selvinpäin tossa aamulla olla, että tajusin käydä vaa`alla ja petyin tooooooosi pahasti.

paino:52,1kg

Olin ihan varma, että toi paino ois ollut paljon vähemmän, koska eilen en syönyt yhtään mitään ja lauantainakin söin aika vähän. Siis tosi outoa ja vituttavaa. Ainoastaan -100g, vaikken syönyt juuri mitään. Mä niin petin teidät ja itteni :/ Noo, kyllä mä vielä pystyn tähän. Hitaasti, mutta varmasti.

Tsemppiä kaikille!

-mandy