väsymyksestä sekaisin.

Anteeksi pitkä kirjoitus tauko. Mä oon vaan ollu niin poikki. Koulusta, ihmissuhteista, laihdutuksesta, oikeastaan kaikesta, mitä mun ympärillä tällä hetkellä pyörii. Mä en vaan jaksa. Tuntuu, että heti kun mä saan jotain mun elämässä hallintaan, kaikki kääntyykin yhtäkkia nurin kurin ja tullaan rytinällä alas. Mä en löydä sitä kultaista keskitietä, sitä mun elämän balanssia.

Mä oon jotenkin niin masentunut ja veto on koko ajan poissa. Sain lääkäriltä kouluun muutaman päivän sairasloman ja kun mä sitten menin kouluun, niin se ei sitten käynytkään poissaoloselvitykseski, vaan mun pitää käydä jotenkin anomassa poissaoloselvityksiä rehtorilta. Mä oon koko lukion käyny kunnialla; en oo joutunut keskeyttämään ikinä kursseja poissaolojen takia ja jos esimerkiksi tentin kurssin, niin oon yleensä saanut niistä kursseista kympin. Mä osaan siis käydä koulua vallan mainiosti, vaikken tunneilla kävisikään. Nyt kun mä sitten oon ollu saikulla, niin lennän tyyliin kursseilta pois. Vittu että ärsyttää. Mä toivon tosiaan, et toi koulu vois nyt antaa vähän periks, koska muuten mä en valmistu keväällä.

Toiseks, laihduttamisesta ei oo tullut yhtään mitään. Painoo jumittaa koko ajan 50 kieppeillä, muutama sata grammaa yli tai alle. Oon yrittäny kaikenlaista, mutta tuntuu, etten mä osais tehdä mitään oikein. Mä en pysty syömään normaalisti, mä en osaa laihtua, enkä mä halua lihotakkaan. Tää paino, joka mulla nyt on ei kuitenkaan tunnu oikeelta. Asiaa ei auta yhtään, että mulla on menkat ja oon niin helvetin pahalla tuulella koko ajan, että J:n kanssa tulee riitoja enemmän kun laki sallii. Vali vali.

Heh, varmaan just tän takia en oo jaksanut tänne pahemmin kirjoitella. Tuskin kukaan jaksaa kuunnella tällasta ainaista valitusta viikkoa kauempaa. Tänään aion ottaa kuitenkin itteeni niskasta kiinni ja ainakin yrittää kohentaa mun mielialaa. Mun yks kaveri tulee nimittäin tänään jyväskylästä meille ja KOITAN tosissani kasata itteni illaks, ettei se joudu ainakaan kuunnella mun valittamista koko iltaa.

<3Mandy