Kuinka paljon paskaa ihminen kestää?

Mä en oikeasti tiedä, että mistä mä taas alottaisin. Anteeksi nyt yhteisesti kaikille tää mun hilajaiselo, mutta nyt on tapahtunut jokseenkin järkyttäviä asioita, joten ajattelin jakaa tän mun suru-uutisen ihan teidän kanssa.

Tässä on teille linkki tapahtuneesta, käykää katsomassa jos jaksatte: :/

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Metroliikenne%20pysäytettiin%20henkilövahingon%20takia/art-1288366540979.html

Meidän perhetuttu, lapsuudenkaveri vuodesta 1995, tappoi itsensä Hakaniemen metroasemalle viime keskiviikkona vakavan masennuksen seurauksena. Kyseinen poika oli 21-vuotias, jonka isä murhattiin vuonna 2004. Harmi vaan, meidän rakas ystävämme ei koskaan tapahtuman jälkeen päässyt jatkamaan omaa elämäänsä. Jälkeenpäin kuulin, että kyseistä henkilöä oli kiusattu masennuksensa vuoksi, joka lopulta johti niinkin itsekkääseen tekoon kuin itsemurhaan. Olisinko mä voinut auttaa? Enpä usko.

Surullisinta koko hommassa ehkä on, että poika oli sekaisin kuin seinäkello ( viinaa ja lääkkeitä enemmän kuin laki sallii) ja voin melkein vannoa, että tapatumaa ei olisi käynyt, jos N olisi nukkunut päänsä selväksi. Life is so fragile.

Mun mieliala on kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä, vaikka viikonlopun aikana onkin sitten itketty samalla monen vuoden takaista pahaa oloa.

Toisaalta, se mikä ei tapa vahvistaa (tai sattuu vitusti.) Järkyttävän puhelu-uutisen jälkeen mä havahduin pitkästä aikaa elämään. Astuin bussista ulos ja arvatkaapas mitä? Maailma näytti jotenkin yliluonnollisenkirkkaalta; lumi, ihmiset, auringonvalo, kaikki. Noita niin pieniä, arkipäivisiä asioita, joita ei edes tule koskaan ajatelleeksi. Mä näin sen uusin silmin. Maailma on kaunis, sanallasanoen kaunis. Mä haluan vielä elää, mä en ole antanut vielä maailmalle kaikkea, jonka voisin antaa. Siksi on jatkettava eteenpäin-ettei vahingossakaan tee elämänsä SUURINTA virhettä.

Muistakaa se rakkaat!

<3mandy

Ps. Liikuntapostaus tulossa lukijoiden toivomuksesta. Niin ja kiitos ja kummarrus teille uusille lukijoille, tosin tällä kertaa saittekin lukea hieman surullisempaa tekstiä.