Life is a battlefield.

Ihmeellisesti mielialat voikaan muuttua kuukauden sisällä. Musta tuntuu kuin olisin tyhjä. Mulla ei oo mitään syytä herätä aamulla ja pääsääntöisesti vaan istuskelen ja juon. Mä herään yleensä päivisin siinä kahden maissa ja hengailen yksinäni mun vaatimattoman 27 neliön yksiössä. Mua ei edes jostain syystä kiinnosta nähdä ketään muuta kuin pamipakettia ja kaljaa. Ei vittu taasko tää alkaa?

Luin tossa taannoin jostakin lehdestä, että masennustyypit jakautuu useimmiten kahteen ryhmään; syys- ja kevätmasennukseen. Syysmasennuksesta kärsivät yleensä purkavat pahaa oloaan syömällä ja lihoavat, kun taas kevätmasennuksesta kärsivät menettävät puolestaan ruokahalunsa. Ei tarvitse kahta kertaa kysyä kumpaan ryhmään itse kuuluisin tässä yleistyksessä.

Jotenkin tuntuu, että historia toistaa itseään. Viimekeväänähän mä koin jonkin sortin totaalisen romahduksen ja mä en oikeasti jaksaisi sitä enää. En kestä itseäni ja tuntuu kuin räjähtäisin kohta. Pulla. Mä oon ihan voimaton, eikä oikeasti mikään kiinnosta taas vittuakaan. Ärijdksjdiiof, vittu, miten mä saan kasattua itteni? No tänään en ainakaan syö!

<3Mandy