Voih, en mä kestä!

Mä jotenkin arvasin tän: kun mä tuun tänne kerran, en osaa olla poissa. Yllätyyys! Onko teille käynyt koskaan samanlailla? Ensiksi pari kuukauttaa menee aika normaalisti, kun ootte pois bloggerista, mutta heti kun tänne palaa alkaa katsomaan itseään jotenkin paljon kriittisemmin ja ajattelee: " Mitäs mä olen taas kuvitellut itsestäni, onhan tossa ihan liikaa löysää, ei näin! "

Jotenkin musta untuu, että mä alan oikeasti parantumaan, tai oikeastaan unohtamaan syömishäiriön. Silti mä kuitenkin veikkaan, että se tulee kulkemaan mun mukana koko elämäni ajan. Ainakin jollain tapaa. Mä en oikein tiedä, että miksi tätä pitäisi kutsua. Mulla on vaan jotenkin pakonomainen tarve laihduttaa, se kuuluu mun elämään. Mä en missään nimessä sanoisi, että mulla olisi enää mitään anoreksiaa, ehei. Mä vaan pidän laihduttamisesta. Mutta hei, kaikkihan lahduttaa! Varsinkin ennen kesää. Siksi mä en koe mitään väärää, jos mä haluan sittenkin painaa kesällä 48 kiloa.

Ensi viikolla on siis pakko hankkia vaaka.

<3Mandy

Ps. Mukavaa ja tapahtumarikasta vappua teille murut!!<3