Alkoholi ja kalorit.

Olin eilen tyttöporukan kanssa ulkona ja juotiin "muutamat". Hauska ilta oli ja syömiset jäi eiliseltä osin melko pieniksi. Ruokaa söin yhteensä n. 300 kalorin edestä (tosin en tietoisesti syönyt noin vähää), mutta ne alkoholit toivat. Laitoin herätessäni alkoholit kiloklubiin ja silmieni eteen pomppaa luku 1128. Siis mitä v*****!  Mä en ole koko sh-historiani aikana oikeastaan koskaan laskenut kaloreita alkoholin juomisesta, mutta tänään päätin oikeastaan huvikseni katsoa nekin ja mitä tapahtuikaan. Järkytys. Kuinka paljon kaloreita mm. oluessa onkaan. Tässä on muutamien alkoholien kaloreita.

Kermalikööri  299 kcal/100g

Konjakki/rommi/viski/gini 229 kcal/100g
Vodka    220 kcal/100g
Likööri   286 kcal/100g
Mieto viini   65 kcal/100g
Vahva olut   71 kcal/100g
A-olut   43 kcal/100g
Keskiolut   42 kcal/100g
I-olut  18 kcal/100g
Siideri, makea 56 kcal/100g
Siideri, kuiva   41 kcal/100g
Viini, alkoholiton  20 kcal/100g

Juomisesta huolimatta olo on kuitenkin hoikka ja jotain laihtumista vatsan seudulla on selkeästi tapahtunut. Oikeastaan mä olen aika tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä. Vaakaahan mulla ei edelleenkään ole, mikä tuntuu näin ajatuksenakin ihan mielettömältä. Toisaalta mua tekisi aivan suunnattomasti hommata vaaka kotiin, mutta toisaalta mä olen suojelllut itseäni viimeiset 1,5 vuotta olemalla ilman vaakaa. Mä voin vaan kuvitella mikä vaakarumba siitä taas seuraisi, jos mä sen hirviön kotiin ostaisin. Näin ollen mä tyydyn käymään vaa'alla mutsilla, kavereilla ja salilla. 

Tänään mun täytyy kuitenkin jokatapauksessa juoda ja syödä kaikkea typerää. Tänään juhlitaan nimittäin mun ystävän syntymäpäiviä ja ollaan menossa ravintolaan syömään ja sen jälkeen baariin. No ihan kiva ilta on varmasti tulossa, enkä mä aio tänään kaloreita murehtia. Valitsen vaan sen kevyemmän vaihtoehdon.

<3 Mandy

koska syömishäiriöstä ei voi koskaan parantua...

Vuosi takana blogihiljaisuuta, joskus terveenä, joskus ei niinkään. Kirjoittamattomuuteni taustalla on eritoten se, että uskon vakaasti blogikirjoittelun pitäneen syömishäiriötäni enemmän tai vähemmän hengissä. Tai ainakin olen kuvitellut niin. Todellisuudessahan sh ei kuitenkaan koskaan kokonaan ole vuoden aikana minusta pois lähtenyt.

Mun elämä on tässä vuoden aikana jonkin verran muuttunut. Koko viime vuoden olin vakkariduunissa pitäen välivuotta opiskelusta ja "etsien itseäni" pohtimalla, mitä mä haluaisin oikeasti tehdä. No itseänihän en toki vielä löytänyt, mutta opiskelupaikan sain ja vieläpä Helsingistä. Olen myös edelleen J:n kanssa yhdessä ja muutimme vajaa vuosi sitten ihanaan kaksioon lähelle keskustaa. Kaikki palaset ovat siis loksahtaneet kohdalleen, lukuunottamatta sitä yhtä tuolla korvien välissä.

Miksi mä sitten kirjoitan nyt? Se on hyvä kysymys myös itselleni. Tiedostan, että mieleeni tulvii ajatuksia laihduttamisesta ja sen seurauksista, muistoja syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Selailen sh-blogeja ja artikkeleita syömishäiriöistä, tutkin laihdutusvinkkejä innokkaanaana ja tarkkailen painoani. Ehkä taustalla on syksyllä alkava suuri elämänmuutos tai muutenvaan tyytymättömyys tämänhetkiseen painooni, 52,5 kilooni. Ainahan kaikki on liikaa, kun puhutaan painosta. Ymmärrän myös, etten koskaan halua palata entiseen ja olla langanlaiha ja sairas, mutta se pari kiloa. Ne kuuluisat viimeiset sanat. Haluan vaan pari kiloa pois. 50 kiloa olisi ihan hyvä, suorastaan täydellinen.

Tuntuu vaan, ettei ole ketään, kenelle puhua. Ei ketään kiinnosta kuunnella 21-vuotiaan naisen ainaista jankutusta painosta ja syömisestä. Ei ne ymmärtäisi, jos en ymmärrä itsekään. Siksi mä kirjoitan.

<3Mandy