keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

I`m digging my own grave.


Noh, eilen mä päätin tosiaan syödä ja siksi paino ei tippunut eilisestä, kuin vaivaiset sata grammaa. En jaksa tota painoa joka päivä tänne kirjoitella, koska se näyttää melkein joka päivä muuttuvan - suuntaan tai toiseen. No anyway, eiliset syömiset tulee tässä:

-tonnikalapurkki (200)
-alpro soya joghurtti (90)
-pastilleja pari (.n40)
=320kaloria.


Tuntuupas järkyttävältä. Aivan kauheen järkyttävältä!!! Toisaalta mä kuitenkin tiedän, että toi on tosi paljon alle mun peruskulutuksen, mut ajatus tosta kalorimäärästä saa mut sairaaks ja ahdistuneeks. Tänään en oo vielä kerinnyt syödä mitään. Syynä voi tosin olla sekin, että heräsin vasta ja istuskelen kahvikupposen ja aamukessun kanssa tietokoneen ääressä. Näin mun päivät nykyään melkein aina alkaa.

Tiedättekös mikä on jännää?? Kun mä alotin laihdutuksen kielsin J:tä ostamasta melkein mitään ruokia tänne kotiin. Tai siis herkkuja. Jos se sitten osti, mä aina sorruin ja ahmin sen karkit ja pullat. Nykyään puolestaan se voi tuoda ihan mitä tahansa hirvityksiä kotiin, ja mua ei vittuakaan kiinnosta. Mä oon päässyt noiden houkutusten yli. Mä en enää himoitse suklaata,karkkia, hampurilaisia tai pizzaa. Jännä juttu, että tää koko homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Mä en oikeastaan tunne kunnolla enää edes nälkää.

Tuli tässä yht`äkkiä mieleen. Mun parhaan kaverin piti tulla tänään käymään katsomassa mua. Juttelemassa ja kahvilla. Sit se laittokin mulle vaan viestin: " anteeks rakas, en kerkii tulla kun mun pitää mennä salille." En ees tiedä, et miks kerron ton, mut mun mielestä toi kuulostaa vaan vähän tekosyyltä. Tai sit mä yritän löytää kaikista ihmisistä jotain hirveyksiä. No joo, en tiedä itsekään. Ehkä mä oon vaan vainoharhainen, mutta yhtä asiaa mä en voi kieltää; Mä oon niin yksin ja se sattuu vitusti.

<3Mandy

1 kommentti:

  1. Hui ku oot pieni! Pelästyin, ku katoin noita sun mittoja:S

    Tiiänhän kie sen itekki, ettei se sitä onnea tuo, mut silti sitä haluaa uskoo siihen. Se hetkellinenki euforian tunne on jotain maagista, mitä haluaa tavotella. Kaiken aikaa tiiän kuitenki sen, että mikään ei riitä ja se vie mua vaan kauemmas siitä onnesta. Silti se on vaikee myöntää..

    Voimahali sinnekki!:)

    VastaaPoista