Just look me in the eyes and say I `m wrong.

Oijoi. Ette uskokkaan miten rankkoja nää päivää on ollut mulle henkisesti. Oon joutunut ravaamaan lääkäreillä ympäriinsä ja just äsken saavuin vasta kotiin.

Noh, eilen illalla mun faija soitti mulle ja sano, että se tulee Helsinkiin, jos en mee heti lääkäriin. No mun oli siis pakko mennä päivystykseen. Jonotettiin siellä J:n kanssa varmaan kolme tuntia sitä aikaa. Lopputulos: sain viikon sairasloman ja kaksi imovania + se lääkäri diagnosoi mulle syömishäiriön. Se ei kuitenkaan määritellyt sitä sen tarkemmin. ( tiedän kuulostaa hullulta). Otin ne sit illalla ja siihen päälle vielä yhen 15mg opamaxin, mutta uskokaa tai älkää, mä en nukkunut minuuttiakaan. Eilen söin kuitenkin puolikkaan kolmioleivän= n.154kcal.

Tänään aamulla mutsi tuli mut sitten hakemaan uudestaan sairaalaan. Ensimmäisen aamukahvin jälkeen koitin juoda vettä, mutta mun suussa maistu niin vitun imovan metalli, että mä laattasin farkuilleni. Heh. Sillä lailla, olinkin jo unohtanut, mikä järkyttävä jälkimaku niistä pillereistä tulee. No lähettiin päivystykseen ja monen tunnin odotuksen jälkeen sain jotain diagnooseja ja lääkkeitä. Eli siis sen lääkärin mukaan mulla on sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Ei sanaakaan sh:sta, luojan kiitos. Niin ja koko loppu lukukausi saikkua. Sillä lailla. Ne kirjoitukset tosiaan siirtyy ens syksyks, ei voi mitään. Sit sain parit eri lääkkeet.

Että sellanen päivä. Oon taas niin down ja yks kaveri on kohta tulossa käymään. Mitähän sillekkin sanois? Noh, pitää yrittää ryhdistäytyä. En oo nyt syönyt mitään, vaan juonut ihan vitusti. En uskalla syödä, koska toi vesipaino on jo vitusti liikaa.

Anteeksi vaan koko ajan mun diagnoosijen ja lääkärien vuodatus, mutta mun elämässä ei ole oikein muutakaan tällä hetkellä. Hmmmmm, paitsi lauantaina on muuten mun yhen kaverin 20.v synttärit, mutta en varmaankaan jaksa mennä sinne. On mulla sille kyllä lahjakin jo. Noh katsotaan. Huomenna sitten taas psykiatri.

<3mandy