maanantai 1. maaliskuuta 2010

Ojasta allikkoon.


Luojan kiitos, että tää hiihtolomaviikko on ohi!! Tää on ollu niin helvetillinen paska, etten tiedä itkeäkkö vai nauraakko. Riitelyä, tappeluita, uhkauksia, valvottuja öitä jne. Loppuhuipentuma oli tää ilta, kun jouduin tekemään rikosilmotuksen yhestä tyypistä. Mä en jaksa ruveta tätä asiaa nyt sen enempää taas spekuloimaan, koska oon niin vitun hajalla. Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?

Kaikenlisäks oon taas kerran saanut mun unirytmin niin sotkettua, että päätin "urheasti" valvoa nyt koko yön. Ei se kai mikään yllätys oo, kun oon koko viikon yöt valvonut pamihuuruissa ja nukkunut kaikki päivät. Sitä saa, mitä tilaa. Kirjoituksiin oon saanut luettua näennäisesti. Tänä yönä on kuitenkin siihenkin aikaa. Ajatella asioita ja kasailla itseäni.

Ainoo lohtu ehkä on, että oon todellakin saanut nyt kunnolla pidettyä mun painon alle viidenkymmenen.

paino:49,6kg

Eihän se ole kuin -400g alle, mutta tästä on hyvä lähteä. Toi ei oo ees mikään aamupaino, joten huomenna oon varmaankin taas hiukan kevyempi. On jotenkin ironisen hauskaa, että vaikka kaikki muu menisi ihan vituilleen, voi aina alkaa laskemaan kaloreita ja jumppaamaan, jolloin saa tunteen, että edes jokin on hyvin.

<3mandy

1 kommentti:

  1. Toi on niin totta, toi että jos kaikki muu menee perseelleen niin aina saa kontrollin jummppaamisesta ja ruuan tarkkailusta. Ihana, turvallinen kontrolli.

    VastaaPoista