49,7 kg.

Eilen en syönyt. Lähdin suoraan duunista tapaamaan yhtä kaveria ja pörrättiin pienessä kauppakeskuksessa. Käytiin muutamalla; mä join 2 kuivaa omenasiideriä ja bissen. Mä oon aina ihmetellyt, et miksi mä en koskaan mene mun kavereiden kanssa käymään vaan kahvilla tai limulla. Aina on myös "pakko" käydä parilla.

Samalla reissulla kävin ostamassa mun kaveriylppärijuhliin kolme pussia sipsiä, neljä karkkipussia, dipit ja keksejä. Nyt ne nököttää kotona nurkassa ja odottaa ensi viikonloppua. Oli varmaan virhe mennä ostamaan tollasia herkkuja kotiin, mutta nytpähän oikeesti nään, kuinka hyvin/kauan mun itsekuri kestää. Niin mulla on siis erikseen juhlat sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tai sitten mun pitäis olla vaan paljon poissa kotoa.

Tänään mä aion kuitenkin syödä jotain. Mulla on ihan kamala olo; vatsa huutaa tyhjyyttään, väsyttää, heikottaa ja oon tulossa selvästi kipeeksi. Pakko syödä jotain pientä. Pelkään vaan niin paljon ahmimista (joka postauksessa vaan hoen tota), koska ainakin mun mielestä syömättömyys on paljon helpompaa kuin syödä vähän.

Toiseks mä en enää ikinä halua, että tää syömisjuttu alkaa vaikuttamaan niin pahasti mun mieleen ja sosiaalisiin suhteisiin kuin aikaisemmin. Haluan olla laiha, mutten eristäytyä. Haluan olla laiha, mutta elää normaalia elämää. Mä en aio enää koskaan istua kolmea kuukautta kotona tuijottelemassa seiniä ja telkkaria kaloreita miettiessäni. Siitä mä olen varma.

Tosi outoa muuten, että tällä painolla mun BMI on 16.7. Ei tunnu siltä.

-mandy