sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kauneus on katoavaista.

Ah, mikä viikonloppu. Oon kerrankin ylpeä itsestäni. Ei turhia ahmimisia, ei turhia kaloreita. Mulla on niin voittajafiilis pitkiin aikoihin. Yleensä noi viikonloput kun tuppaa olemaan lähestulkoon toivottomia syömisten kannalta. Ei ruutineja, vaan pelkkiä houkutuksia. Vaakakin oli iloinen tänä aamuna:

paino:51,7kg

Olen ihan tyytyväinen. Mä muuten pidin myös "paaston" perjantaina. Join kyllä muutaman bissen, mutta en syönyt. Silti lauantaina en ahminut mitenkään suuremmin ja sunnuntaikin oli ihan ok. Kaikinpuolin siis jees.

Mä muuten koin jonkun ihme "valaistumisen" viikonloppuna, siitä toi otsikkokin. Olin nimittäin yhdessä paikallisessa räkälässä muutamalla duunin jälkeen. Se on semmonen pieni vaatimaton kapakka, jossa istuu aina kaikki lähiön rentut ja luuserit. Hengailin siellä sitten muutamien tuttujen kanssa, kunnes joku vittumaisen näkönen muija rupesi kyyläämään mua helvetin ilkeen näköisenä vieruspöydätä ja mä sitten ihmettelin sitä siinä. En mä sille mitään sanonut, koska näin, että kyseinen nainen oli mua huomattavasti vanhempi, mutta se kuitenkin itse sitten tokaisi johonkin väliin niin helvetin nohevasti: " Vittu sinäkin saatanan tyhmä, blondi, bimbo et kuule tajuu yhtään mitään." Ihmettelin siinä, että mitäs vittua, kunnes mä sitten menin istumaan sen viereen ja kysyin :" Miksi sä oikein vittuilet ja auot mulle päätäs koko ajan, mitä pahaa mä olen sulle tässä tunnin aikana tehnyt?" Ja arvatkaapas mitä? Se nainen sai kauheen itkukohtauksen ja rupesi selittämään, kuinka kaunis mä olen ja se on niin ruma, vanha ja lihava ja kuinka mustasukkainen se on mun kauneudelle. 41 vuotta tää kyseinen nainen loppujen lopuksi oli.


Ensimmäinen reoktio mulla oli tyyliin MITÄÄÄH???? Se oli mun mielestä tosi jäätävää, koska odotin siltä vähintäänkin bitch slappia poskelle, mutta ei. Mä ihan OIKEASTI luulin, että tää nainen ois ollut tyyliin 32, joten se oli todella hyvin säilynyt, mutta siinä se vaan vollotti ja näytteli kuvia nuoruudestaan ja oli oikeasti tosi katkera sen kauneuden katoavaisuudelle. Se oli niin säälittävää. Miksi mä sitten kerron tän teille. No aika yksinkertaista; musta tuntuu, että tosi monilla meistä on aika huono itsetunto (viitaten syömishäiriöön), mutta yritetään silti joskus nauttia ja olla tyytyväisiä omaan ulkonäköön. Nythän me ollaan loppujen lopuksi parhaimmillaan. Mä en ainakaan halua nähdä itseäni itkemässä 21 vuoden jälkeen paikallisessa räkälässä ja haikailla mun nuoruuden kauneuden perään. Ollaanhan me kaikki kuitenkin kauniita niinä hyvinä päivinä.

Mitäs muuta? Niin mulla ja J:llä tuli lauantaina kaksi vuotta täyteen ja voi vitsi, että mä rakastan sitä. Siinä kai nyt olikin nää oleellisimmat. :)

-mandy

Ps. Tervetuloa joukkoon uudet lukijat!


3 kommenttia:

  1. ihana postaus <3 ihanaa et oot taas vähän onnellisempi, ja niin pieni <3 tajuakkin se :-)

    VastaaPoista
  2. Pelottavaa ajatella, että itselläkin on perjaatteessa hyvät mahdollisuudet päätyä sisältä rikkinäiseksi aikuiseksi. Henkilöksi, joka parkuu jossain räkälässä, kun naama ei enää miellytä.
    Kurjaa siksikin, ettei se naama erityisemmin miellytä nytkään... ja huonompaan suuntaan ollaan vaan menossa :S
    Ihanaa että olet kuitenkin pirteämpi, anteeksi tää mun masentunut kommentti. Tää teksi vaan todellakin sai miettimään asioita..

    VastaaPoista
  3. oot ihan oikeessa tossa että nyt ollaan parhaassa iässä - ja syömishäiriön takia ei osata nauttia siitä :<
    sitten jos selvitään vanhainkotiin asti hengissä, alkaa kaduttaa se että tuhlasi elämänsä pelkkien kaloreiden ja grammojen kanssa tuskailuun....

    VastaaPoista