Kirje Analta

Koska mun tän päivän postaus on niin typerä, ajattelin lisätä vielä tämän tänne. Tää nyt on varmaan kiertänyt kaikki SH-blogit läpi, mutta ei mun. Kuvastaa jotenkin helvetin hyvin sitä pientä typerää ääntä päässäsi.

Joku viisas anorektikko kirjoitti...


Salli minun esittäytyä: Nimeni on, tai miten minua "lääkärien" keskuudessa kutsutaan, Anoreksia. Anorexia Nervosa on koko nimeni, mutta voit hyvin kutsua minua Anaksi. Toivon että meistä tulee hyvät ystävät. Tulevaisuudessa tulen viettämään paljon aikaa kanssasi, toivon että arvostat sitä.

Olen kuullut opettajiesi ja vanhempasi juttelevan sinusta. Olet "niin aikuinen", "älykäs" ja asenteessasi "niin paljon potentiaalia". Saanen kysyä sinulta, milloin olet näyttänyt olevasi kaiken tuon arvoinen? Et koskaan! Et ole täydellinen, et yritä tarpeeksi kovasti. Tuhlaat aikaasi ajattelemiseen, ystäviisi ja piirtämiseen. Tällainen ei auta sinua tulevaisuudessa.

Ystäväsi eivät ymmärrä sinua, he eivät ole rehellisiä. Menneisyydessäsi, kun turvattomuus on kalvannut mieltäsi, kysyt heiltä: "Näytänkö minä mielestänne... lihavalta?" Ja he ovat vastanneet: "ei, et tietenkään!" Ja tiesit heidän valehtelevan. Ainoastaan minä kerron totuuden ja vanhempasi.. ei edes puhuta siitä.
Tiedät heidän rakastavan sinua ja välittävän sinusta, mutta toisaalta vanhemmat ovat velvoitettuja tekemään niin. Saanen kertoa salaisuuden: niin paljon potentiaalia on muuttunut läskiksi sinussa, olet muuttunut laiskaksi ja saamattomaksi tytöksi.
Mutta aion muuttaa sen asian.

Odotan sinulta paljon. Sinun ei ole sallittua syödä paljon. Se alkaa hitaasti: rasvan vähentäminen, ravitsemuslistojen tutkiminen, roskaruokien jättämistä yms. Hetken ajan liikkumisesi tulee olemaan helppoa: hiukan juoksemista, ehkäpä jotain punnerruksia ja muuta sellaista. Ehkäpä pudotat muutaman kilon vararenkaastasi. Mutta ei mene kauan, kun sanon ettei se riitä.

Odotan sinun pudottavan kalorien määrää ja lisäävän liikkumistasi. Pakotan sinut äärimmäisyyksiin. Sinun on siedettävä se, koska et voi vastustaa minua! Alan pinttyä mieleesi. Melko pian olen aina kanssasi. Olen luonasi, kun heräät aamulla ja juokset vaa'alle, sen numerot tulevat joko ystäväksesi tai vihollisiseksesi. Kieroutunut mielesi toivoo numeroiden olevan aina vain pienempiä. Katsot peiliin tyrmistyneenä kaikesta ylimääräisestä ja hymyilet nähdessäsi luun erottuvan ihostasi. Olen luonasi kun suunnittelet päivän ateriaa; 400 kaloria, 2 tuntia liikuntaa. Olen se, joka auttaa sinua selviämään tästä kaikesta, se onnistuu, koska ajatuksemme ovat yhtä.
Seuraan sinua läpi päivän. Koulussa, kun mielesi vaeltaa, annan sinulle jotain ajateltavaa. Laske päiväsi kalorit. Liian paljon. Kun ajatuksesi harhailevat ikävissä asioissa, täytän pääsi ajatuksilla ruuasta, painosta ja kaloreista, asioista, jotka ovat turvallisia mietittäväksi. Koska nyt olen valmis sisälläsi. Olen päässäsi, sydämmessäsi ja sielussasi. Nälän tuska sinussa on minä, olen sinä!
Pian kerron sinulle enemmänkin mitä tehdä ruoan kanssa, sanelen mitä sinun pitää tehdä kokoajan. Hymyile ja esittele itsesi hyvin. Vedä vatsa sisään, perkele! Luoja, että olet lihava!
Kun on ruokailun aika, kerron mitä sinun pitää tehdä. Teen lautasellisen salaattia näyttämään kuninkaalliselta ruoka-annokselta. Esitä syöneesi jotain, mutta ei palastakaan mitään..jos syöt, kaikki kontrolli on menetetty. Sitäkö tahdot? Palata takaisin lihavaksi ja laiskaksi joka olit? Pakotan sinut tuijottamaan muotilehtien malleja. Nuo kauniit, laihat, valkohampaiset, esimerkilliset mallit täydellisyydestä . Panen sinut ymmärtämään, ettet koskaan voi olla niin kuin he. Kun katsot peiliin, väärennän kuvan. Näytän sinulle liikalihavuuden ja häpeän, vaikka oikeasti olet nälkiintynyt lapsi. Mutta tahdon sinun tietävän, että jos tietäisit totuuden, saattaisit taas alkaa syömään ja ihmissuhteesi karistuisivat rämisten. Kohtaat masennuksen ja itseinhon.

Kun retkahdat syömään, kapinoimaan minua vastaan, huudan sinua kokoajan lopettamaan. Sinusta tulee taas lihava!
Kun se on ohi, tulet tyköni jälleen, pyydät apua, koska et halua lihota. Rikoit tärkeintä sääntöä ja söit, nyt tahdot minut takaisin. Pakotan sinut kylpyhuoneeseen polvillesi, tuijottamaan pöntön valkoista pohjaa. Sormesi tunkeutuat kurkkuusi ja ilman suurempaa vaivaa ahmimasi ruoka tulee ulos. Uudelleen ja uudelleen, kunnes oksennat verta, vettä ja tiedät että kaikki on poissa. Kun nouset ylös, tunnet olosi heikoksi. Älä pyörry! Ylös ja heti, ansaitset tuskasi!! Mutta, ehkä vaihtoehto syyllisyydestä eroon pääsemiseksi on erilainen. Ehkä pakotan sinut satuttamaan itseäsi, lyömään päätäsi seinään. Juoksemaan metsään, kunnes et jaksa ja kaadut maahan. Viiltely on myös hyvä tapa. Tahdon nähdä veresi, pisaroiden vierivän alas kättäsi ja sen viiltävän hetken tiedät että ansaitset tuskasi! Olet masentunut, pakkomielteinen ja tuskissasi. Huudat apua, mutta kukaan ei kuule sinua.Ketä kiinnostaa? Ansaitset sen, oma syysi.

Oi, onko tämä liian rankkaa? Etkö tahdo tämän tapahtuvan sinulle? Olenko epäreilu? Teen asioita, jotka auttavat sinua. Teen mahdolliseksi, että voit aiheuttaa tunteidesi aiheuttaman stressin. Ajatukset vihasta surusta ja yksinäisyydestä, koska otan ne pois ja täytän pääsi kalorien laskemisella. Lopetan taistelusi sopeutua ikäistesi joukkoon, myös taistelusi yrittää miellyttää muita. Koska nyt olen ainoa ystäväsi ja minä olen ainoa jota sinun tarvitsee tyydyttää.

Minulla on heikko kohta, mutta meidän ei tarvitse puhua siitä kenellekkään. Jos päätät taistella, pyytää jotakuta kuuntelemaan miten elät..silloin on helvetti irti. Kenenkään ei pidä saada tietää, kenenkään ei pidä saada rikkoa täydellistä ulkokuorta, jonka olen rakentanut. Olen luonut sinut, täydellisen, ihanan lapsen. Sinä olet minun ja vain minun! Ilman minua et ole mitään, joten älä taistele vastaan. Kuun muut kommentoivat ulkonäöstäsi, jätä heidät huomioimatta. Unohda kaikki muu, mikä yrittää viedä minut pois. Olen parasta mitä sinulle on tapahtunut.
En päästä sinusta irti koskaan!

Rakkain terveisin: Ana.

Ei ihme, että anoreksiaa on joskus verrattu skitsofreniaan...

-mandy