Mieli on vankiloista pahin.

Perjantaina ennen frendille menoa poikkesin suomalaisessa kirjakaupassa ja löysin sieltä siskonmakkarat pokkarin kympillä. Tottahan toki mä ostin sen, eihän sitä nyt olisi voinut kirjakauppaan jättää, kun halpakin oli. Mä olen luultavasti lukenut varmaan kaikki maailman sh-kirjat, ahmin itseeni dieetti- ja laihdutusohjelmia ja surffailen päivät pitkät netissä pro-ana sivuilla ja janoan yhä uutta ja uutta tietoa syömishäiriöistä. Normaaliako? Tuttua?

No niin mä olen ainakin ajatellut. On normaalia koluta sh-sivuja ja jakaa mielipiteitä niistä teidän kanssa. Kaikkihan tästä täällä jauhaa. Ei ole käynyt mielessäkään, että valtaosa ihmisistä ei todellakaan tiedä mistään thinspiration kuvista, saatika sitten ole ainaisella laihdutuskuurilla. Todellisuus iskeytyi vasten mun kasvojani perjantai iltana.

Juttelin nimittäin mun hyvän ystävän kanssa sen menestyksekkäästä laihdutusprojektista. Tää mun ystävä, K, masentui jokunen vuosi sitten todella pahasti ja lihoi siinä samassa pyöreät 20 kiloa, vähän ylikin. Nyt tää mun kaveri on sitten lahduttanut masennuskilot pois terveellisin keinoin. Tai no niinhän mä luulin. Tää mun ystävä nimittäin myönsi mulle itkukurkussa, kuinka se on oksennellut. Se oli tosi järkyttävää kuultavaa, koska kyseisellä naisella on joskus nuoruudessaan ollut melko paha anoreksia. Keskusteltiin siinä jonkin aika sen syömisongelmasta, (itsehän olen näin kavereiden kesken täysin parantunut) ja kysäisin ohimennen, että onko mitkään pro-ana tai thinspojutut sulle tuttuja. Ja arvatkaapas mitä? Tää mun kaveri ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tollasista, vaikka tälläkin hetkellä oksentelee satunnaisesti.

Siis MITÄH? Oli mun ensimmäinen reaktio päänsisällä. Ei ole koskaan kuullutkaan!!! Suorastaan ennenkuulumatonta! Mulle niin tuttua ja turvallista, niin normaalia, ei laisinkaan outoa. Se laittoi mut ajattelemaan mun syömiskäyttäytymistäni ja taas kerran voin todeta; TÄÄ EI OLE NORMAALIA! Ei tosiaan.



Ei ole normaalia heti herätessään miettiä päivän kaloreita ja liikuntaa. Ei ole normaalia, että heti herätessään ryntää vaa'alle ja mittailee itseään mittanauhalla päästä varpaisiin. Ei ole, ei ole, ei ole!! Mutta musta se vaan tuntuu niin normaalilta ja tavalliselta. Nykyään ei edes tippaakaan ahdistavalta. Olenkohan mä alitajuisesti vaan luovuttanut ja päättänyt olla koko loppuelämäni syömisvammainen?


Päätin kuitenkin käydä tänään vaa'alla, joten punnituspäivä onkin tästä lähtien maanantai, ei tiistai niinkuin aikaisemmin puhuin. Paino oli viikonlopun jäljiltä 50,5kg. En osaa sanoa tosta painosta oikein mitään. Joo, paino on tippunut -300g viime viikosta, en ole lihonnut, mun piti laihduttaa hitaasti, mutta silti. Hidas laihduttaminen on tylsää. Toisaalta olisin kyllä voinut odottaa jopa painonnousua, koska viime viikon söin tosi normaalisti, sanotaan noin 1200-1400 kaloria päivässä. Mukavaa tietysti oli, etten tuntenut kertaakaan nälkää, mutta jotenkin se on vaan niin outoa, jos vatsa ei murise ja huuda tyhjyyttään. Tällä viikolla aion taas pitää myös kunnolla ruokapäiväkirjaa.

-mandy