Heipä hei kaikki rakkaat! Enpäs oo taas vähän aikaan käynyt täällä bloggerissa, mutta mitäs sitä turhaan, jos ei ole mitään kirjoitettavaa. Musta tuntuu, että tässä blogissa ei ole oleellista mun ylenpalttinen ryppääminen ja lääkkeiden syöminen/ sekoilu, joten oon nyt tässä muutaman viikon taas keräillyt itseäni kasaan ja sellasta.
Mistäs mä nyt aloittaisin. Noh, mulla on ollut jotenkin tosi vaikeeta päästä yli tästä meidän perhetutun kuolemasta ja oon varmaankin juuri sen takia sekoillut vähän liikaa. Mun läheiset haluaisi, että mä alotan taas käymään jossain psykalla, etten murtuisi yhtä pahasti kuin viimeksi. J:n kanssa on mennyt aivan totaalisen huonosti, eikä meillä oo oikeastaan koskaan ollut näin pahoja riitoja aikaisemmin. Mä oon koko ajan ihan mielettömän ahdistunut, enkä muista päivää, jolloin oisin viimeksi ollut ilman benzoja.
Mua inhottaa kirjoittaa tänne tällasta, koska oon koittanut tehda tästä enemmänkin hyväntuulista laihdutusblogia, mutta pakk
ohan aina on jostain aloitettava, kun taas alkaa kirjoittelemaan.
Nyt mä haluaisin kertoa teille yhden jutun; mä vihaan kevättä. Mä olen niin helvetin altis masentumaan silloin ja mun elämänhalu katoaa olemattomiin aina maaliskuun tienoilla. Mulla ei ole tällä hetkellä edes vaakaa kotona (johon tosin tulee ensi viikolla muutos), mutta mun ruokahalu on kadonnut kuitenkin lähes olemattomiin. Senhän pitäisi olla sinällään hienoa, mutta tällä hetkellä mä pelkään enemmänkin tätä sairaallloista ahdistusta kuin itse Anaa.
Painosta en oikeen osaa nyt sanoa mitään, mutta veikkaisin 50 kiloa, +/- 500 grammaa. Ajattelin kirjoittaa nyt viikon ajan ruokapäiväkirjaa ihan kunnolla ja tehdä teille tässä maaliskuun aikana vaikkapa jonkunlaisen kuvapostauksen, että päästään taas ajantasalle. Koitan muutenkin kirjoitella enemmän.
<3mandy>
Ihana kuulla susta muru!♥
VastaaPoistavoimia!!♥♥
Mulla on sama homma tuon kevään kanssa! Kaikki innostuu keväällä kaikesta ja toisilla on syysmasennus, mulla masennus pahenee keväällä! Kaikki on niin rumaa ja likasta. Mun kevät menee usein aivan sumussa silmät kiinni.
VastaaPoistaKoita pärjäillä!
Ihana kuulla susta taas, vaikka kuulumiset ei ollutkaan niin kovin positiivisia.
VastaaPoistaEikä aina tarvitsekaan olla iloinen, varsinkin jos joku läheinen on menehtynyt. On ihan normaalia olla rikki nyt, kunhan pystyy jatkaan elämää sitten taas jonkun ajan kuluttua :)
Voimia ja haleja muru!
Emmä tekis ikinä itelleni mitään. mä oon niin nössö. kyllä tässä täytyy jossain vaiheessa mennä johonkin lääkäriin jos tää pahentuu.
VastaaPoistaanteeksi etten MÄ OLE KIRJOTELLU SULLEKKAAN! Voi vitsi et mulla on ollu ikävä <3 ja hei hani, tähän väliin haluun sanoa ettei toi sun painos nyt ole sun tärkein asia.. ei tosiaan! oot niin laiheliini muutenkin, että nyt pidä huoli mielialastas <3 ja mene ihmeessä puhumaan jollekkin, koska asiat voi pahentua. Oot kumminki kokenu kovia :( ja tuo perhetuttu juttukin.. :(( eikä avusta voi koskaan ainakaa mitään ylimääräistä haittaa olla! Haleja <3
VastaaPoistaMulla ihan sama kuin Estellalla: keväällä kaikki on rumaa ja likaista. Syksyllä olen pirteä, keväällä masennus pahenee ja skippaan enemmän koulutunteja.
VastaaPoistaEi sun todellakaan tartte pitää tätä blogia positiivisena ja iloisena. Kirjoita ihan siitä, mistä haluat. Kukaan meistä syömishäiriöisistä tuskin laihduttaa ja on adosti pirteä ja onnellinen - tai ainakin ani harva. Ei sellaista kuvaa siis tarvitse pitää yllä.
Ns. sekoilusi ei ehkä ole se oleellisin asia blogissasi, kuten sanoit, mutta meillä monella on sellaista, joten voi olla meille joillekin jopa helpottavaa lukea vertaistensa samanlaisista tilanteista. Onhan se tietysti ahdistavaa lukea sinulla menevän huonosti, mutta ehkä ahdistuksen jakaminen auttaa?
Paljon voimia!