50,6kg

Nyt ei jaksa. Paino noussu 100grammaa. Tiedän, ei oo paljoo, mut ei vaan jaksa. Kirjotan muutaman päivän päästä seuraavan kerran, kun mieliala taas kohenee.Vittu mitä paskaa. Sori murut<3

<3Mandy

Ps. vituttaa.

Askeleen edenpänä.

Hyvällä malilla mennään edelleen. Oon nyt tän parin päivän aikanu alkanut kirjata kunnolla kalorit ylös jokaista suupalaa myöten mun "thinspo vihkoon" ja se on kyllä auttanut. Ei tee mieli syödä läheskään niin plajon, kun näkee kaikki kalorit selvästi paperilla. Maanantaina kaloreita kertyi yhteensä 680 ja eilen 840. Eiliseen en ollut kovinkaan tyytyväinen, koska tänään kun kävin aamulla vaa´alla, paino oli noussut taas eilisestä. Ei kuitenkaan paljon.

paino:50,5kg

Tällä menolla mä pääsen varmaan ens viikolla alle 50 kilon. Pitää vaan jaksaa olla lujana ja syödä vähän, mutta kuitenkin siten, että ei tuu mitään suurempia ahmimiskohtauksia. Mä olenkin alkanut syömään melko säännöllisesti pieniä ja kevyitä annoksia ja oon huomannut, että se on tosi hyvä tapa. Aion nimittäin taas yrittää pienentää mun vatsalaukun kokoa. Muutama kuukausi sitten onnistuin siinä aika hyvin ja paino tippu hiljalleen. Siiten mä rupesin kuitenkin liian ahneeks ja aloin pitämään paastoja, joiden jälkeen sain hulluja ahmimishepuleita. Ei kiitos niitä enää mulle! Mä haluun laihtua pysyvästi. En silleen, että mun paino heittelee joka päivä kahen kilon välillä. Tänään kaloreita kerynyt 200 aamiaisesta (jogurtti 100 & leipä 100kcal.)

Huomasin muuten eilen aika jännän jutun. Mulla on tapana kuunnella aina tiettyjä biisejä, kun ns. pahin "ana- peikko" hiipii mun mieleen. Eilen mä sitten kuulin yhen tällasen biisin ihan sattumalta ( RMB- wonders of life) ja mun mieli meni jotenkin ihan sekasin. Aivan kuin yksi vaivainen biisi ois laukassut mussa sekopäisen laihduts vimman. Toinen samanlainen biisi on Dj tieston I am strong. Nyt kun oon taas vähän irtautunut noista mun sekoajatuksista, niin toi tuntuu jotenkin aika hassulta. Yksi kappale ja bum- mua ei tee mieli enää syödä. Voi tosin kyllä johtua siitä, kun mä joku puoli vuotta sitten luin kirjan " Elämä kateissa", niin kuuntelin kyseisiä kappaleita tosi paljon. Suosittelen muuten lämpimästi tota kirjaa kaikille.

Nyt aion ottaa taas tavaks tehdä lihaskuntoliikkeitä kotona, koska ei siitä mun uudesta salijutusta tullut sitten mitään. Alotan ihan perussetillä, koska en haluu heti kyllästyy koko hommaan. Eli siis 20 vatsaa, punnerrusta ja kyykkyä joka päivä. Sit mä rupeen joka viikko lisäämään niihin jonkin verran lisää ja kun nää ilmat paranee rupeen käymään vähintään kerran viikossa lenkillä.

Tässä on siis vähän tulevaisuuden suunnitelmia jälleen kerran. :)

<3mandy

Arki alkaa.

Taas kerran harmaa maanantai alkanut, mut yllätykseksi en joudukkaan vuodattamaan täällä itkuvirttä viikonlopusta kertyneistä kiloista. Mä nimittäin pidin pintani ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni siellä synttäreillä; mä en ihan oikeasti syönyt siellä mitään. Mä pystyin pitämään mun itsehillintäni, vaikka tarjolla ois ollut vaikka mitä, mutta mä en ottanut suupalastakaan. Nyt voin vaan ylpeänä sanoa, että olen tainnut saada mun motivaation palaamaan. Kertyhän niitä kaloreita tietty viinasta ja eilen söin aika normaalisti, mutta vaaka näytti silti -400 grammaa perjantaista.

paino:50,8kg

En mä oo tosin vieläkään mitenkään tyytyväinen tohon mun painoon, mutta kerrankin en joudu taas alottamaan koko laihdutusrumbaa alusta maanantaina. Edistysaskel sekin. Nyt mulla ois tavoitteena saada ens viikoks paino alle 50 kilon, niin voisin taas huokaista helpotuksesta.

Muutenkin ne pippalot meni oikein kivasti. Oltiin ensiks alottelemassa siellä mun kaverilla, jonka jälkeen lähdettiin baariin. Oli aika perus jurri örvellystä kylläkin, mut mitään suurempia mokia ei tullut tehtyä. Mulla kun on yleensä aina tapana joko nolata itteni silleen, etten ikinä enää kehtaa näyttäytyä samaisessa paikassa tai sitten tapella jonkun kanssa, että morkkis on aamulla pahempi kuin itse pahin krapula.

Nyt mulla rupee kuitenkin pakollakin vähentymään noi mun ryyppyviikonloput, koska tänään alan lukemaan kunnolla kirjotuksiin, joten joudun lukemaan myös viikonloppusin. Se ei mua kuitenkaan pahemmin hetkauta a) koska mä oon ryypänny lähiaikoina vitusti liikaa ja b) alkoholista tulee kaloreita vitusti liikaa. Saa nähä, mitä muut sanoo, kun en ookkaan enää pää kolmantena jalkana juoksemassa baareihin. heh:)

<3mandy

putoan.

Kiitos kaikille kommentoijille näin yhteisesti, mutta mä en ole todellakaan täydellinen. Nytkin musta tuntuu, kuin mä pursuisin joka puolelta, tosin ihan omasta syystä. Viime päivät on sanalla sanoen menny ihan päin persettä. Tai no oikeastaan eilinen. Kävin syomässä sub wayssa, kahvilla J:n kanssa, jolloin söin myös palasen juustokaukkua ( mun suurinta herkkua) ja kotona vielä nuudeleita sekä suklaata. Kalorit siis varmaan jossain taivaissa. Sen takia painokin kohosi taas eilisestä, johon aloin olla melkeinpä tyytyväisen rajalla..

paino:51,2kg

Ei siis pahemmin hurraata huudeta, kun kahden päivän pudotus on vaivaiset 100 grammaa.Ahdistaa!!!! Minkä takia mä en voi vaan jättää syömättä. Tuntuu kun mä olisin menettänyt mun motivaation kokonaan.Mä haluaisin vaan tuntea sen puhtaan ja kevyen tunteen, kun oon pitänyt muutaman päivän paaston. Sen sijaan mun keho tuntuu raskaalta ja ällöttävältä. LÄSKILTÄ!!

Eilen mä vielä ajattelin, että pidän paaston tänään, mutta kukas muu kuin minä, menin heti koulussa ruokatunnilla syömään. En onneksi syönyt kamalasti; 3 lihapullaa, yhden puolikkaan pienen perunan ja salaattia. Kalorisaldo tähän asti siis noin 300kcal. Toikin tuntuu kuitenkin jo niin mahdottoman isolta, koska oikeesti mun pitäis olla varmaan viikko putkeen syömättä, että saisin tän höllyvän löllerö olon pois.

Asiaa ei yhtään auta se, että mun kaverilla on huomenna 20 vuotis päivät. ( Tuntuu, että koko ajan jollain on synttärit..) Mun siis pitää mennä sen juhliin, mut huomenna en aio oikeesti syödä mitään siellä pippaloissa. Sanon, et mul on huono olo. Saan nimittäin ihan tarpeeks kaloreita niistä juomistakin, joita tulee taas vedettyä kurkusta alas. Tuntuu jotenkin, että kaikki mun ympärillä ois tätä laihdutusta vastaan. Matkustelua, juhlia, synttäreitä, joulu...mitä vielä? Toisaalta ehkä on ihan hyväkin, jos kerrankin koitan pudottaa tätä painoa hitaasti, koska noiden paastojen jälkeen noi kilot tuppaa tulemaan rytinällä takasin.

No joo, nyt mun pitää alotella tekemään koulujuttuja, koska huomenna ja sunnuntaina en kuitenkaan jaksa niitä enää tehdä ja tuskinpa kukaan jaksaa muutenkaan kuunnella tällasta angstausta. Edessä olisi; kaksi enkun ainetta + pitkä lehtileikkeen suomentaminen, enkun aine sekä muut läksyt. Jippii, mukava perjantai siis tiedossa.

<3Mandy

Suomessa taas! :)

Nyt onkin vierähtänyt tovi viime postauksesta, koska olin matkalla. Lueskelin tossa pari edellistä kirjoitusta ja näköjään oon ollut vähän turhankin hullulla päällä tän laihdutuksen suhteen. Onneks kuitenkin se mun läskiahdistus hävisi matkan kuluessa ja sain siis myös nauttiakin. Seuraksena on tietysti se, että paino on noussut vähän turhan liian paljon, mutta voishan asiat tietty huonomminkin olla.

paino:51,8kg

En mä väitä, etteikö mua harmittais toi mun painon nousu, mutta esim. viime kesänä kun olin loma matkalla paino nousi melkein kolme kiloa, nyt vain 1,4kg. Jos mä olisin koko loman vaan vahdannu mun painoa, niin ei se olis ollut sillon kunnon loma. Oon siis tyytyväinen ja nyt alkaa taas kunnon painonpudotus. ( taas kerran alusta, vaikka kivenkovaan väitin, et pysyn lujana, heh. )

Muuten koko reissu oli oikein onnistunut. Meillä oli J:n kaa tosi hauskaa pitkästä aikaan, koska ei olla pahemmin vietetty vähään aikaan yhdessä aikaa, vaikka saman katon alla asutaankin. Juotiin joka päivä enemmän tai vähemmän, käytiin ravintoloissa, otettiin aurinkoa, pantiin, shoppailtiin, bailattiin ja muuta sellasta. Aika perus lomasetti siis. Mitään kummempia ahdistus kohtauksia en siellä painosta saanut, lukuunottamatta muutamaa satunnaista kertaa. Yhtenä päivänä oltiin esimerkiksi shoppailemassa sellasessa isossa kauppakeskuksessa, kun mä kokeilin sellasta kivan näköistä mustaa paljettimekkoa. Mä näytin mielestäni siinä kauheelta valaalta, vaikka J koitti epätoivoisesti jankuttaa mulle, että se oli hyvä. Musta tuntu, että mä olisin kasvanut silmän räpäyksessä ainakin kymmenen kiloa ja sen mekon jälkeen mulle irvisteli jokaisessa peilissä ainakin metrinlevyinen tonnikeiju. Tai ainakin siltä musta tuntu. Lähdettiin sitten J:n kaa pois sieltä kauppakeskuksesta, koska eihän siitä shoppailusta mitään tullut enää siinä mielentilassa.

J on siis alkanut ymmärtämään vähän tätä mun läski-ahdistus-ongelmaa ja se on jo tottunut mun hepulikohtauksiin. Se on kyllä tosi helpottavaa, että se on tajunnut tän mun tilanteen, koska en mä missään tapauksessa voi mun kavereille tästä kertoa. Mä kyllä luotan niihin ja näin, mutta mä en ikinä kehtais kertoa. J puolestaan on ymmärtänyt, että sen on ihan turha valittaa mulle laihduttamisesta. Mä laihdutan, jos siltä tuntuu. Nyt mun onkin otettava jälleen kerran itseäni niskasta kiinni.

Ja niinkuin varmaan muistattekin, ens kerralla on siiten sadaspostaus eli kuvapostaus. Koitan saada sen mahollisimman nopeesti. Sitä odotellessa...

<3Mandy

Ps. Kiitos ja kumarrus jälleen kerran uusille lukijoille!!<33>