Laihat vs. laihaläskit.

Mä kuulun nykyään valitettavasti tuohon jälkinmäiseen kategoriaan. Hyi. Musta on muokkautunut hoikka läski.Miten tää voi olla mahdollista, vaikka mun BMI on edelleen alipainon puolella. Noh, kyllähän mä sen tiedän.

Syömishäiriöisellä kun on on tunnetusti pieni ongelma normaali syömiseen palatessa, minkä olen joutunut itsekin todistamaan. 50 kiloa? Eihän se nyt niin paljoa ole kaiken järjen mukaan. Eihän se olisikaan, jos olisi sönyt normaalisti kaiken aikaan, mutta entä silloin kun laihduttaa aluksi 10kiloa, ja lihoo puolet takaisin? Jos siis on lahduttanut 45 kiloon ja lihoaa viisi kiloa nopeasti, on sanomattakin selvää, ettei kilot tule takaisin rintavarustukseen saatikka sitten lihaksiin.Ne kuvottavat kilot muuttuvat suoraan vatsamakkaroiksi ja jenkkakahvoiksi lantiolle, ihraksi ja selluliitiksi reisiin. Kyllähän sitä sanotaan, että kun kroppa taas palautuu normaaliruokaan palautuu myös vartalo ns. normaaleihin mittoihin, mutta mulla ei nyt vaan kärsivällisyys riitä, kun aletaan puhua läskistä. Pois se heti äkkiä, hyi, hyi ,hyi!

Havainnollistetaanpa hieman. Tässä on täydellisen laiha vartalo:



Ja tässä ei niin täydellinen laihaläski vartalo: ( Anteeksi vaan seiskan tähtitytölle!)



Huomaatte varmaan eron. Laihaläski on tollanen lihakseton pötkylä, jossa on paljon liikaa nahkaa. Phyi!

Mä puhuin alunperin säännöstä, jossa saa syödä 800kcal/ päivä. Nolottaa myöntää, mutta ei ole toiminut niin itselleni, että myös teille. Tuntuu vaan välillä, että musta on tullut ihan surkea ruikuttaja ja valittaja. Heikko, ahne ja laiska. Olen unohtanut sanat ei kiitos. En mä tosin ole lihonutkaan enempää, mutta puntari vaan pysyy 50-51 kilon välillä. Se ei vaan satu mulle riittämään. Mä haluan takaisin mun 45 kiloani. Ei enempää, eikä vähenpää.

<3Mandy

Ja mähän en halua olla mikään pehmeä.

Naisellisen pehmeä. Nii J mulle eilen sanoi. Pehmeä. Toi sana kaivertui mun mieleen jokaikisellä kuvottavalla kirjaimellaan. " Onneksi sä et ole enää niin laiha, että luut törröttää, nyt susta saakin jo taas kiinni. " Mutta enhän mä halua, että musta saadaan kiinni, enhän mä halua olla naisellisen pehmeä, kaareva tai rintava. Naisellisuus on mulle vain käsite muiden yhtä turhien ja merkityksettömien sanojen joukossa. Älä koske muhun.

Mun motiivi laihduttamisessa ei koskaan ole ollut se, että mä yrittäisin näyttää paremmalta. Ei ainakaan pitkään aikaan, ehkä ihan aluksi. En mä etsi tai yritä saavuttaa tällä muiden hyväksyntää, omaani korkeintaan. Että mä kykenisin hyväksymään itseni. Todellisuudessa mä en kuitenkaan saa mistään samanlaista mielihyväntunnetta, kun kilojen tippuessa. En ruoasta, alkoholista, huumeista, materiasta tai seksista. Ne on toissijalla. Täydellisen kontrollin saavuttaminen oman kehon hallitsemisesta ja haluista tuo mulle puolestaa niin järisyttävän ilon ja onnellisuuden tunteen, että sitä on lähes mahdotonta kuvailla sanoin. Eihän sitä voi tietenkään ymmärtää kukaan muu kuin toinen samanlainen.

Kyllä mä taas pystyn tähän. Mun on pakko pystyä.

<3>

Kuinka päästä takaisin kiinni laihdutukseen?

Ähh, tää mun laihdutusprojekti ei oo tosiaan lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi tän pitää olla taas niin helvetin vaikeeta? Mä en tosiaan haluais valittaa joka ikisessä postauksessa, mut tuntuu vaan, etten sais ittestani mitään otetta. Mä vaan ajattelen: " ei kai se nyt haittaa, jos mä vähän syön" ja lopulta mä huomaan, että kaloreita on kertynyt reilusti yli tuhat.

Auttakaa mua te laihemmat!<3

En oo nimittäin saanut pudotettua painoa yhtään tässä muutaman päivän aikana. Päin vastoin lihonnu 500g. ASHD#!/&#!!!

Nyt mä kuitenkin lupaan ITSELLENI ja myöskin teille, että ens viikolla aion löytää mun kadotetun itsekurin ja noudattaa tota mun kalorisuunnitelmaa. Lisäksi käyn vähintäänkin 4 kertaa salilla, niin eiköhän nää löllöt rupee katoamaan pikkuhiljaa!

Mä lisäsin tähän kuvan noin parin kuukauden takaa, jossa mä olen. Painoin tossa varmaan 45-46kg ja mun farkkukoko oli 25. Ehkä nää vanhat kuvat saa mut taas motivoitumaan, kun tietää miten paljon paremmalta voi näyttää laihempana. Tohon aikaan mä olin nimittäin edes joskus tyytyväinen itteeni. Haluun noi jalat takas!!

<3mandy

Raskas viikko...

Enpäs oo taas päässytkään muutamaan päivään koneelle, joten tää kirjoittelu jäi vaihteeksi tossa alkuiikosta, vaikka suunnitteilla oli ruveta kirjoittelemaan edes hieman säännöllisemmin. Multa nimittäin leikkas kone kiinni. En tosiaan tiedä mikä siihen tuli, se vaan yhtäkkiä simahti, palo ja rupes heittää kipinää. Nyt J toi kuitenkin himaan aivan superihanan uuden tietokeen. Pitää vaan opetella vielä käyttämään sitä, niin postauksia alkaa tulla enemmän. No mutta asiaan.

Mä en oo saanut vielä kunnolla kiinni tästä mun ehkä safannesta laihdutusporijekstista. Heh, ilkikurinen oravanpyörä. Viikonloppuna oli mun pikkuveljen rippijuhlat, joten turha varmaan edes puhua mistään kohtuullisista kalorimääristä. Viikkokin on mennyt palautuessa niinsanottuun normaalipainoon- ja rutiineihin, koska paino rupes hipomaan lähes taivasta sunnuntaina. Vaaka tänään:

paino: 50,5kg

Jotenkin niin turhauttavaa. Miksi sitä painoa ei osaa sillon arvostaa, kun se oikeasti on suhteellisen pieni tai ainakin alhaine? Anyway, mä aion nyt kuitenkin alottaa tän "projektin" silleen hiljalleen. Oon syönyt aika pitkän aikaa melko normaalisti, joten on sanomattakin selvää, ettei mitkään hysteeriset nestepaastot varmaankaan toimi odotetulla tavalla tai ainakaan pitkän kaavan tähtäimellä. Lähtökohdaksi otan siis 800kcal/ päivä, tietysti pienempi luku olisi parempi, mutta max 800. Rupeen taas listailemaan näitä ruokia yms. juttuja tänne säännöllisesti, että pääsen alkuun.

Ei kai tässä muuta tältä erää.. (pitää päästä taas tähän bloggailun makuun)

<3Mandy

Please, kill me!

Heipä hei kaikille, jos kukaan nyt enää muistaa mua. :D Anteeksi vaan pitkästä blogitauosta. Kesä on mennyt nopeasti, tekemistä on riittänyt ja mun ajatukset on ollut jossain ihan muualla kun laihduttamisessa- ja sen kyllä huomaa!!! Mä oon totaalisen pilannut kaiken, jonka saavutin viime keväänä. Ihan kun kaikki ois ollut turhaa. Nyt mua kyllä sanalla sanoen vituttaa, kun mä mietin huhti-toukokuuta, mietin kaikkee sitä minkä mä jouduin käymään läpi ja mikä on tän hetkinen tulos. Vittu, mä olen lihonnut samanlaiseks palleroks kun ennenkin olin.

No en nyt ehkä sentään ihan mutta n.51kg:n kieppeillä toi paino nyt on ja se on ihan vitusti liikaa. Aaaaaargh! Mua äsyttäää!!!

Ens viikon maanantaina mulla alkaa työt. Kouluunhan mä en enää mene, luojan kiitos! Tai siis kirjotuksethan mulla vielä on, mut olin kesäkuussa ahkera ja kävin vikat lukiokurssit sillon. Aion taas alkaa kirjottelemaan tätä blogia suhteellisen säännöllisesti, mut en tosiaan taas tiedä, että mihin mä tällä pyrin. Jos joku nyt on kuitenkin varma, niin nyt mun paino on aivan liikaa ja se on saatava alas- keinolla millä hyvänsä!

<3mandy>