Taidan olla elossa.

Ei vaakaa. Ei kaloreita. Ei ruokapäiväkirjaa. Ei valehtelemista. Ei syömishäiriötä liki vuoteen.

Mä en itseasiassa muista, koska viimeksi olisin ajatellut, että minulla on syömishäriö. Oikeastaan mä olen aika lailla unohtanut koko asian. Mä en siis enää varsinaisesti koskaan laihduta. Musta tuntuu, että mä olen löytänyt sellaisen ideaalipainon itselleni.

Mä olen kuitenkin huomannut, ettei ne "laihdutusajatukset" koskaan häviä kokonaan, enkä tiedä kuuluuko niiden kadotakaan. Jos mua esimerkiksi stressaa tai muuten vaan ahdistaa, niin tekee mieli laihduttaa. Jos mä olen vihainen, niin tekee mieli laihduttaa entistä enemmän. En tajua miksi. Mä jotenkin olen ajatellut, että anoreksia on sellainen nuorten tyttöjen sairaus. Jos siihen vielä aikuisiällä sairastuu, kuolee.

Mun tapa reagoida ongelmiin ja tunteisiin tuntuu linkittyvän jollain tavalla aina syömiseen ja liikuntaan. Edelleen 22-vuotiaana, mä en kykene täysin irtautumaan syömishäiriöstä, vaan naiivisti  saatan kuvitella, että kaikki järjestyy, kunhan nuo vanhat farkut mahtuvat päälle.  Ja tässä vaiheessa mun täytyy tunnustaa, että mulla on edelleen kieroutunut suhde painoon ja itseeni. Miksi mä edelleen ajattelen näin? Turhauttavaa. Turhauttavat 53 kiloa ja puristavat farkut.

Mandy

Alkoholi ja kalorit.

Olin eilen tyttöporukan kanssa ulkona ja juotiin "muutamat". Hauska ilta oli ja syömiset jäi eiliseltä osin melko pieniksi. Ruokaa söin yhteensä n. 300 kalorin edestä (tosin en tietoisesti syönyt noin vähää), mutta ne alkoholit toivat. Laitoin herätessäni alkoholit kiloklubiin ja silmieni eteen pomppaa luku 1128. Siis mitä v*****!  Mä en ole koko sh-historiani aikana oikeastaan koskaan laskenut kaloreita alkoholin juomisesta, mutta tänään päätin oikeastaan huvikseni katsoa nekin ja mitä tapahtuikaan. Järkytys. Kuinka paljon kaloreita mm. oluessa onkaan. Tässä on muutamien alkoholien kaloreita.

Kermalikööri  299 kcal/100g

Konjakki/rommi/viski/gini 229 kcal/100g
Vodka    220 kcal/100g
Likööri   286 kcal/100g
Mieto viini   65 kcal/100g
Vahva olut   71 kcal/100g
A-olut   43 kcal/100g
Keskiolut   42 kcal/100g
I-olut  18 kcal/100g
Siideri, makea 56 kcal/100g
Siideri, kuiva   41 kcal/100g
Viini, alkoholiton  20 kcal/100g

Juomisesta huolimatta olo on kuitenkin hoikka ja jotain laihtumista vatsan seudulla on selkeästi tapahtunut. Oikeastaan mä olen aika tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä. Vaakaahan mulla ei edelleenkään ole, mikä tuntuu näin ajatuksenakin ihan mielettömältä. Toisaalta mua tekisi aivan suunnattomasti hommata vaaka kotiin, mutta toisaalta mä olen suojelllut itseäni viimeiset 1,5 vuotta olemalla ilman vaakaa. Mä voin vaan kuvitella mikä vaakarumba siitä taas seuraisi, jos mä sen hirviön kotiin ostaisin. Näin ollen mä tyydyn käymään vaa'alla mutsilla, kavereilla ja salilla. 

Tänään mun täytyy kuitenkin jokatapauksessa juoda ja syödä kaikkea typerää. Tänään juhlitaan nimittäin mun ystävän syntymäpäiviä ja ollaan menossa ravintolaan syömään ja sen jälkeen baariin. No ihan kiva ilta on varmasti tulossa, enkä mä aio tänään kaloreita murehtia. Valitsen vaan sen kevyemmän vaihtoehdon.

<3 Mandy

koska syömishäiriöstä ei voi koskaan parantua...

Vuosi takana blogihiljaisuuta, joskus terveenä, joskus ei niinkään. Kirjoittamattomuuteni taustalla on eritoten se, että uskon vakaasti blogikirjoittelun pitäneen syömishäiriötäni enemmän tai vähemmän hengissä. Tai ainakin olen kuvitellut niin. Todellisuudessahan sh ei kuitenkaan koskaan kokonaan ole vuoden aikana minusta pois lähtenyt.

Mun elämä on tässä vuoden aikana jonkin verran muuttunut. Koko viime vuoden olin vakkariduunissa pitäen välivuotta opiskelusta ja "etsien itseäni" pohtimalla, mitä mä haluaisin oikeasti tehdä. No itseänihän en toki vielä löytänyt, mutta opiskelupaikan sain ja vieläpä Helsingistä. Olen myös edelleen J:n kanssa yhdessä ja muutimme vajaa vuosi sitten ihanaan kaksioon lähelle keskustaa. Kaikki palaset ovat siis loksahtaneet kohdalleen, lukuunottamatta sitä yhtä tuolla korvien välissä.

Miksi mä sitten kirjoitan nyt? Se on hyvä kysymys myös itselleni. Tiedostan, että mieleeni tulvii ajatuksia laihduttamisesta ja sen seurauksista, muistoja syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Selailen sh-blogeja ja artikkeleita syömishäiriöistä, tutkin laihdutusvinkkejä innokkaanaana ja tarkkailen painoani. Ehkä taustalla on syksyllä alkava suuri elämänmuutos tai muutenvaan tyytymättömyys tämänhetkiseen painooni, 52,5 kilooni. Ainahan kaikki on liikaa, kun puhutaan painosta. Ymmärrän myös, etten koskaan halua palata entiseen ja olla langanlaiha ja sairas, mutta se pari kiloa. Ne kuuluisat viimeiset sanat. Haluan vaan pari kiloa pois. 50 kiloa olisi ihan hyvä, suorastaan täydellinen.

Tuntuu vaan, ettei ole ketään, kenelle puhua. Ei ketään kiinnosta kuunnella 21-vuotiaan naisen ainaista jankutusta painosta ja syömisestä. Ei ne ymmärtäisi, jos en ymmärrä itsekään. Siksi mä kirjoitan.

<3Mandy

Yön ahdistus, aamun odotus.

Tää juhannus on varmaan totaalisesti löystänyt viimeisenkin ruuvin mun päästä tai sitten mulla on vaan yksinkertaisesti unirytmit taas vaihteeksi niin sekasin, että oksat pois.

Oon koittanut kaikin keinoin saada tän olon helpottamaan; muutama benzo, muutama lasi valkkaria, vitusti tupakkaa ja päiväkirjan kirjoittelua, mutta olo ei hellitä. En sitten tiedä, että onko mulla joku kahdenkympinkriisi meneillään, mutta näin tänä yönä. Mä siis tosiaan täytin tossa jussina 20 wee. :) Kirjoittelin tossa muistikansiooni asioita ranskalaisin viivoin, miksi ahdistaa:

- Juhannussyömiset ja moraalinenkrapula
-laskuhumala ja paha olo
-aamuinen herätys, johon sattuu olemaan vielä 2 tuntia ( vielä vai vaan, sen saa kukin itse päättää)
-päättymätön jano, mistähän sekin tulee?
-koneella kirjoittaminen erittäin vaikeaa, koska J nukkuu vieressä ja pelotta, että jään kiinni
-INTERRAILMATKA, joka on siis tapahtumassa 1.7 ja mä en taas vaihteeksi tiedä, kuinka selviä ilman tätä blogia. Älkää unohtako mua! Love u so much!!<3
-tietämättömyys, vielä kun tietäisi mistä.
-ylenpalttinen dogaaminen viimeaikoina
-pyykkivuoret
-synttärit ja vanheneminen, mutta sh ei katoa. Eikö sen pitänyt olla teinien sairaus?
-yö
-5 tuntia aikaa nukkua, 4 tuntia aikaa nukkua, 3 tuntia aikaa nukkua jne.
-huominen darra ja tulevat tärket menot.

Noi kaikki on oikeastaan aika turhanpäiväisiä asioita, mutta yhdessä niistä muodostuu lähestulkoon megalomaaninen ahdistuskohtaus. Tällä hetkellä mä vaan odotan, että "saan herätä" eli siis keittää hyvällä tunnolla kahvit, enkä huolestuttaa J:tä.

Loppuun voisin vielä kirjata eiliset syömiset. Nyt on nimittäin pakko skarpata ton oksettavan juhannusmässäilyn jälkeen eli siis:

-vaniljarahka 320kCal
-pieni tonnikalapurkki 80 kCal
=400kCal

Ei kai mulla sitten muuta. Koitan keksiä seuraavaan postaukseen jotain vähän järkevämpää asiaa, muuta mulla ei oikeastaan oo.

Voikaa hyvin murut<3

<3Mandy

ps. Enää 1,5h, että saan "herätä" :)

mandy vs. hiilarit

Vaaleaa leipää, tummaa leipää, makaroonia, perunoita, pullaa, karjalanpiirakoita, you name it, I want it! Mikä ihme mun kroppaa taas vaivaa, kun en osaa pitää näppejäni erossa kaikenmaailman leivistä. Kai mä olen vaan vältellyt ylihiilarisia ruokia viimevuodet niin tappiin asti, että nyt mun keho suorastaan ruinaa inhottavia pullamössöaterioita. Mun itsekuri on tällä hetkellä TODELLA koetuksella ja oikeastaan mun tekisi mieli tyhjentää koko jääkaappi ja jättää sinne korkeintaan minitomaatit.. ja ehkä muutama tonnikala.
Muutenkin mulla on sellanen olo, että ihan mitä tahansa mä suuhuni pistän, se muuttuu suoraan ihraksi mun ihon alle. Asiaa ei tosiaankaan auta se, että mulla ei ole vaakaa ja kuvittelen mun mahan näyttävän valtavalta ilmapallolta. Toki noi juuri alkavat menkat saattaa vaikuttaa mun mielentilaan [aina sama virsi], mutta inhottaa jokatapauksessa. Eilen yöllä en saanut edes unta ennen viittä, koska mielestäni mun keho oli täynnä nesteitä. Huomenna käyn kyllä ostamassa nesteenpoistajia ja se on varma. Jos noi löllöt tosiaan on nesteitä, niin sitenhän ne lähtee.

Typerintä tässä mun koko läski-angsti-ahdistuksessa kuitenkin on, että tänään vaa'alla käydessäni numerot oli pudonneet.

paino:50,6kg

Toihan tarkoittaa melkein kahta kiloa viime punnituksesta. Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Pahoin pelkään, että se on mun pää!

<3Mandy

Ps. Laitoin tähän mun blogiin sen lue omalla vastuulla tms jutun, koska mun postaukset saattaa joskus olla hieman provosoivia, enkä ainakaan tietoisesti halua kuitenkaan pahoittaa kenenkään mieltä. Se siitä.

ruikuttavat läskit

Ai että sellaset saakaan mut näkemään punaista. Mä en ymmärrä, kuinka jotkut ylipäätänsä päästää kroppansa kauheaan kuntoon, koska suurimmaksi osaksi lihoaminen on itseaiheutettua. Geenit, geenit- aina löytyy tekosyitä. On tietysti totta, että esim. masennus voi lihottaa jne, mutta you get the point! Kaikki riippuu loppujen lopuksi itsestä.

Mikä mut sitten on saanut näin närkästymään aiheesta? Noh, olin tossa muutaman kaverin kanssa mattolaiturilla , kun tää mun toinen kaveri, T, sanoi haluavansa kauppaan (Pieni valihuomautus; tää mun kaveri on lihonnut vuoden sisään varmaan 15 kiloa roskaruoan ja auton väärinkäytön tuloksena)ostamaan maitorahkaa ja ananasta. Se valittaa koko ajan olevansa lihava, niinkuin se vähän onkin ja haluaa nyt koittaa syödä terveellisemmin ja kevyemmin. Great! Me sitten lähetään paikalliseen pieneen lähikauppaan. T valitsee itselleen rahkaa, muutaman purkin ananasta ja talsii kassalle, kunnes se yhtäkkiä sanoo: " Ei nää oo niitä oikeita merkkejä, lähetään pois." Poistutaan kaupasta ilman ostoksia, hypätään autoon ja T ajaa Hesen autokaistalle ostamaan itselleen

kerrosateria.

Siis mitä vittua? Mikä meni pieleen? Maitorahka ja ananakset vaihtuu kerrosateriaan ja muija vielä kehtaa inistä siitä, että on läski. Ärsyttävyyden huippu ja mun motivaatiomittari laihdutuksessa kasvaa. Tietysti mä nyt kuulostan siltä, etten ite koskaan sortuisi syömään roskaruokaa, mutten mä sitä tarkoita. Homman juju on siinä, että 2 kiloa on paljon helpompi laihduttaa pois kuin 12 kiloa. Onneksi mä tajusi

n ajoissa, enkä ruikuta.

Tällaista suurempaa tai pienempää lihoamista on muutenkin havaittavissa mun kaveripiirissä ja syytkin siihen on aika selviä:

1. Auto- se hyötyliikunnan suurin vihollinen. Mikä siinä on, että auton saamisen jälkeen ei voi enää sataa metriä kävellä kauppaan?

2. Seurustelu- Onhan se mukava käydä oman murun kanssa romanttisilla illalliseilla enemmän kuin laki sallii, mutta +10kiloa ei niinkään.

3. Dogaaminen ja yösyömingit- Hyi. Jos juon, en syö. Epäterveellistä, mutta toimii.

Miettikääs nyt; autottomat raittiit sinkut harvemmin on lihavia :D

Mutta joo, oma päätös tietenkin. Voit näyttää TÄLTÄ:

tai TÄLTÄ:

<3Mandy

Ruokaöverit ja sitä seuraava morkkis.

Mä juttelin tossa muutama päivää sitten duunikaverin kanssa meidän ruokatottumuksista. Päiviteltiin siinä, että missähän kävisi ruokiksella syömässä, kun koko kauppakeskuksessa oli tyyliin ainoana vaihtoehtona mäkki. No sinnehän mä sitten loppujen lopuksi päädyinkin; "1 tuplajuusto ja 1 mcfeast junnu, kiitos!" Pöydässä mä voisin itkeä. Mitä mä taas teen? Tajuan syöneeni koko viikon jossain kuvottavissa pikaruokalaravintoloissa ja ruokaöverimorkkis koputtelee olkapäätä. Vatsa pömpöttää kuin mikäkin ilmapallo ja mua vituttaa.

Siinä se taas oli, mun urani suursyömärinä. Mä en pysty sanoin kuvailemaan

sitä vitutuksen määrää, joka muodostaa viikkojen mussutuksesta. Ihan kuin sitä yhtäkkiä havahtuisi jostain kamahuuruista miettien mitäs sitä tuli taas tehtyä. Ja se ei lähde muuten millään muulla kuin paastoamalla. Mä en oo oikeestaan koskaan tajunnut, että miksi jotkut vaikka viiltelee ja rankaisee siten itseään. Paras tapa tollaseen on tottakai olla syömättä, päivä taikka kaksi. Ei ne kilot viiltelemällä katoa.

Eilisen syömättömyyden jälkeen olikin aamulla paljon mukavampi katsoa peilistä hieman litteämpää vatsaa. Ja nyt on taas helpompi syödä terveellisesti. Tänään aionkin taas palata rakkaan ruokapäiväkirjan pariin muutaman kuukauden tauon jälkeen.

<3Mandy