:)

Tänään aamulla vaa`alla käytyäni olin aika positiivisesti yllättynyt. Ei tota painoa siis paljoo oo lähtenyt, mutta mä olin niin varma, että se ois ollut enemmän.

paino:52.2kg

Maanantaiksi mä lupaan itselleni ja teille, että paino on 51 kilon puolella! Ei toi oo mitenkään mahdoton, -300g tarvittaisi siis viikonloppuna.

Mä oon nyt myös vähän miettinyt näitä mun tavotteita tässä laihdutuksessa. Ensinnäkin voin myöntää, että tää ei oo kyllä yhtään helpompaa/yhtä helppoa kun aikaisemmin. On vaan niin helvetin vaikee saada samanlaista kontrollia takaisin, kun joskus oli. Se harmittaa, miksi piti antaa lihota näin paljon? Anyway, mulla on nyt tavoitteena, että joulukuuhun mennessä painan max 50 kiloa. Tietysti ois plussaa jos paino menis alle ton, mutta toi ois nyt tavoitteena. Ei siis toikaan tavoite mitenkään mahdoton. Lopullinen paino voi olla sitten 47 kg, minimissään kuitenkin 45 kiloa.

Toisaalta kun mä mietin, ei tää mun tilanne oo mikään kauheen paha. Lueskelin tossa yhtä blogia ,joka oli pitkään tauolla. Se kirjoittaja oli lihonnut 25 kiloa kesän aikana. Mä oikeesti varmaan tekisin itsarin, jos lihoisin noin paljon. Mitä te muut tekisitte, jos lihoaisitte 25 kiloa? Tsemppiä sille laihdutukseen!

Viikonloppuja kaikille, ei lihota murut!

-mandy

reality.

Äääääää, vittu voisin taas räjähtää J:lle oikeesti. Oon niin turhautunut ja vihanen itelleni. No no, J tuli eilen himaan joskus kasin aikaan ja sillä oli ollut just liksa päivä. Se tuli kotiin sellasen iso ruokakassin kaa, missä oli kaikkii mun lempiruokia mm. kylmäsavulohta, leipäjuustoa, haribokarkkeja, toffifeeta, mansikkasiidereitä jne.. Juu ei tarvitse kahta kertaa kysyä sorruinko mä noihin herkkuihin, kun J sanoi, että tänään pidetään herkkupäivä. No tottavitussa mä sorruin heti. LOSER!

Ei siinä mitään, että mä söin. Ei mua ees silleen vituttanut, vaan katteltiin tyytyväisenä south parkin vanhoja tuotantokausia ja sit J sanoi yhtäkkiä mun käsistä, että sun kädet olisi varmaan vähän lihavat, jos sulle ei ois tullut noita lihaksia takasin. SIIS WTF? Mä sain tietysti kauheen kohtauksen ja ois tehnyt mieli lyödä siltä hampaat kurkkuun. Mä en tosiaan ymmärrä, et minkä vitun takia se aina heittää jotain tollasta, vaikka se tasan tarkkaan tietää miten kieroutunut mieli mulla on syömistä ja varsinkin läskiä kohtaan. Ihan kun se joskus yrittäisi ihan tahallaan pahoittaa mun mielen.

No mut ihan sama, tosta mä sain oikeesti kunnon motivaatio piikin taas vaihteeks ja nyt en enää repsahele jokatoinen päivä.


-mandy

Syömishäiriön kauhut.

Ihan ekaksi, eilinen päivä meni niin päin persettä kuin olla ja voi. Hävettää ihan sanoa. Mä teen aika usein silleen, etten kirjota tänne, jos mun syömiset on menneet ihan överiksi, mutta nyt kyllä kerron.

aamu:kahvi
päivä: ruisleipä 350kcal
ilta: pikkukanoja 600kcal, karkkia 300kcal, vanukas 200kcal
=1450kaloria

Onneksi mä luojan kiitos osasin jättää ton mässäämisen tohon ja paino nousi eilisestä 200g. Harmittaa silti ja kaikenlisäksi mulla alko menkat.Onneksi mä kuitenkin kävin eilen aerobicissä, joten periaatteessa noista voi miinusta sen parisataa kaloria.

Eilen mä rupesin miettimään koko sanaa syömishäiriö ja niitä ei niin mukavia puolia tässä riivaajassa. Mulla on aina tapana täällä töissä surffailla päivät pitkät netissä ja törmäsin muutamaan tosi surulliseenkin juttuun.

Ensinnäkin joku tyttö oli laittanut tarinansa nettiin omasta sh:staan. Tyttö oli normaalipainoinen, omasta mielestään ihan kaunis, seurusteli ja omasi paljon ystäviä. Sitten se rupesi tarkkailemaan painoaan ja keksi jossain vaiheessa suolihuuhtelun. Tyttö rupesi käyttämään tätä puhdistuskeinoa lähes päivittäin, opetteli oksentamaan ja joutui sairaalaan. Hän ei kuitenkaan päässyt yli sairaudestaan vaan tarina loppui tyyliin näin; Kannattaa miettiä muutaman kerran haluaako sh:ta itselleen, on se vitun kiva istua letku perseessä päivät pitkät paskan keskellä. Toi tarina oli tosi pitkä ja se oli tosi ahdistava ja oksettava. Sillä tytöllä meni tyyliin 5 tuntia päivässä oksentamiseen ja suolen puhdistamiseen. Yh.

Toiseksi, kun mä kävin eilen siellä aerobicissä, mä näin jotenkin tosi kauhistuttavan ja surullisen näyn. Siellä kuntosalilla oli sellanen tosi laiha ja anorektinen tyttö. Veikkaisin, että oli noin 165cm pitkä ja painoa ehkä 35 kiloa. Se oli ihan sairaan kalpee ja mietin vaan, että toivottavasti sen sydän ei pysähdy siinä kuntpyörää ajaessa. Noita isoja kuntosaleja ei varmaankaan kiinnosta yks anorektikko, mutta missä vaiheessa tollaselle pitää laittaa stoppi ja kuka sen tekee?

Kolmantena noi youtuben anorexia tarina videot. Ootteko koskaan kattonut niitä pätkiä? Tuli tosi haikee fiilis niitä katsoessa, varsinkin kun melkein kaikki loppui tyyliin sanoin; taistelen edelleen joka päivä. Tuli tunne, ettei sh:sta voi koskaan parantua. Tää video varsinkin oli mun mielestä tosi surullinen.

http://www.youtube.com/watch?v=RLYbSghCtXg

Laitoin tohon ton linkin jos joku haluu käydä kattomassa. Ei lisättävää.

-Mandy

I know I could do better.

Eilenhän mä tosiaan lupailin antaa vähän enemmä taas faktoja teille itsestäni, siis mitat ja painon. Voin heti näin alkuun sanoa, että olin aika pettynyt tohon aamupainoon:

paino:52,5kg

Yritän nyt vaan ajatella, että onhan toi -500g vähemmän kun viime tiistaina, mutta silti, blaaah. Ehkä noi mun eiliset syömiset sitten vaikutti painoon liikaa tai jotain. Tässä vielä nekin teille.

aamu: kahvi
päivä: -

iltapäivä: tonnikalasalaatti 400kcal
ilta: 3 palaa suklaata 130kcal
+ kaksi siideriä ja paukku

Ite noista syömisistä ei siis tullu kuin 530 kaloria, mutta sitten noi juomat. Oi miksi? Toisaalta mä en oo kyllä koskaan pitänyt alkoholia mitenkään kauhean lihottavana. Siis joo, kyllähän se lihottaa jos sä käyt samana iltana mäkkärissä ja vedät seuraavana aamuna darrapäissäsi pizzan nassuun, mutta ei se muuten. Ainakaan mua ei tee kovinkaan mieli syödä jos oon pikkusen huppelissa. Ja tätä laihdutuskeinoa en kyllä suosittele kenellekkään, vaikka itse joskus harrastankin.


Niin ja sitten vielä noi mun mittailut. Hassua, vaikka mulla onkin ollut tää mun pikkuharrastus jo aika kauan, mittailin ensimmäisen kerran tänään mun löllöjä. Mä oon aina verrannut mun laihtumisen tyyliin liian pienillä farkuilla yms. Ja noi on sitten luonnollisesti otettu siitä lihavimmasta kohdasta.

rinta:86cm
vyötärö:65cm
lantio:87cm
reisi:48cm
pohje:30cm
alli:23cm

Että sellasia lukuja. En osaa sanoa noihin oikein juuta enkä jaata, mutta sovitaanpas nyt vaikka silleen, että kun painan 50 kiloa ,niin mittaan noi seuraavan kerran uudestaan. Niin ja mulla oli kyllä vaatteet päällä kun laskin noi, oon nimittäin duunissa.

Stay strong!

-Mandy

Monday.

Mulla näyttää tosiaan olevan pieniä ongelmia noiden otsikoiden keksimisessä Maanantai, öö heh. Tää aamu oli kuitenkin sanalla sanoen maanantai aamu, vaikea sellainen. Otin eilen illalla yhen opamoxin ennen nukkumaan menoa ja aamulla nukuin niin sikeesti, että heräsin vasta 15 vaille kahdeksan. Pinkasin sängystä pystyyn , herätin J:n ja vedin vaatteet pikaisesti päälle. Myöhästyin 15 minuuttia töistä. No onneksi täällä ei kuitenkaan vielä siihen aikaan ylensä ole edes siivoojia, joten mitä väliä? Mä vaan itse inhoa myöhästelyä / myöhästeleviä ihmisiä. Mikä siinä on niin vitun vaikeaa mennä oikeaan aikaan paikalle, jos niin ollaan sovittu? Ja tällä en siis tarkoittanut mitään kouluaamuja. Huoh, mun maanantai angstausta.

Ja sitten viikonloppuun. Oon tosiaan ihan poikki lauantaista, eikä syömisetkään menny mitenkään superhyvin. Mulla oli siis eka duunikeikka jo lauantaina ja voisin verrata tota kokemusta pitkään punttisalitreeniin, vaikka kyseessä piti olla mukavan lepponen työ. Tai siltä musta ainakin päivän päätteeksi tuntui. Yks tyttö siellä lohdutteli ja sanoi, että tää on ollut kyllä paskoin keikka millä on koskaan ollut, joten en mä tosta päivästä vielä lannistu. Pääsin himaan vasta kahdeksan aikaan illalla ja menin aikaisin nukkumaan. Käytännössä mulla ei siis ollut viikonloppua juuri ollenkaan. Siksi ehkä tuntuikin yhä puuduttavammalta tulla aamulla töihin tänään.

Painoa en viitsinyt tänään katsoa. En usko, että grammoja olisi tullut lisää kuin pari , mutta mä en nyt heti maanantaista jaksaisi pilata mun mieltä muutaman sadan gramman takia. Siispä kerron sen teille huomenna ja syön tänään vähän vähemmän. Mun piti ottaa mukaan myös mittanauha millä oisin voinu vähän mittailla näitä mun pläskejä, mutta senkin unohdin kotiin eli huomiseksi jää sitten nekin mitat.


Lisäksi mulle on tullut kaksi uutta lukijaa. :) Se teissä lukijoissa on ehkä parasta, että teidän kanssa voi jakaa niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin. Onhan se nyt ihan eri asia selittää jollekkin kaverille: "vittu oon lihonnu 300 grammaa eilisestä" tai " Jee oon laihtunu viikossa puoltoista kiloa", kuin teille. Se frendi todennäköisesti ajattelisi, että mitä vitun väliä on jollain 300 gramman lihoamisella jne.

Jeps, no mutta nyt teidän ihanien blogien kimppuun. Halit kaikille!

-Mandy

Tylsä aamu.

No otsikkohan jo kertoo mun tän hetkisen mielialan; väsyttää ja tylsistyttää. Piristys tähän aamuun oli kuitenkin teidän kommentit, ootte ihania kun jaksatte kommentoida, niin ja olenhan mä saanut uuden lukijankin. Kiitoksia vaan! :)

Niin, mä olen siis töissä ja voin kertoa, että mun duuni on varmaankin maailman helpoin ikinä. Mun työpäivä alkaa yleensä sillä, että meikkaan ja laitan hiukset, ja nyt kun aloitin taas bloggaamisen on mulla hyvin aikaa kirjoitella tänne. Siksi noi mun kilometrin pituiset kirjoitukset.

Eilinen päivä meni aika kivasti. Ensinäkin sain sen duunipaikan, johon menin eilen työhaastattetuluun. Sain itseasiassa heti ensimmäisen keikan huomiseksi ja siitä tuleekin sitten tuplapalkka. Oon tosi ilonen. Niin mä en ookaan maininnut, että säästän nyt rahaa ensi kesää varten. Oon nimittäin lähössä mun kaverin kanssa reilaamaan keski eurooppaan. Toiseksi, mun paino on tippunut -500g.

paino: 52,3kg

En mä tosta osaa mitenkään kamalasti iloita, koska nyt musta tuntuu, että mä enemminkin palautuisin normaalipainoon, mutta hyvä juttuhan toi on silti. Tää mun uus laihdutusprosessi on siis lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Mun syömiset eilen:

aamu:kahvi
päivä: kanaa ja riisia 455kcal
iltapäivä: ruisleipä 300kcal
ilta: join yhen paukun 150kcal(?)
= 905kaloria

Oon ihan tyytyväinen noihin eilisiin syömisiin. Mä en tosiaan haluu alkaa vähentämään noita kaloreita mitenkään tosi pieniksi, koska silloin ei enää yksinkertaisesti voi syödä juuri mitään, tai paino nousee heti. Se vasta onkin ärsyttävää, että syöt kaksi omenaa ja paino nousee 200g.

Lisäksi mä ostin eilen luontaistuote kaupasta sellasta kuitu juttua. Se nainen oli näköjään aika hyvä myymään. Se piti mulle sellaisen myyntipuheen ja mähän tartuin heti syöttiin. Anyway, otin sitten eilen illalla sellasen kuitu neliön ja heräsin yöllä ihan helvetilliseen vatsakipuun. Niiden siis pitäisi edistää vatsan toimintaa, mutta mulla oli maha tulessa vielä tänäkin aamuna, joten taidan jättää ihan suosiolla noi luontaistuotteet kaapin pohjalle. (kyseessä ei siis ole laksatiivi yms.)

Siinäpäs sitä taas tulikin asiaa, mukavat viikonloput kaikille!

-mandy

Memories.

Tiedättekös, mulla tuli eilen kauhea ikävä yhtä vanhaa sivustoa, joka poistettiin ajat sitten, lasiluurankoa. Mä muistan vieläkin kuinka mä löysin sen sivuston. Se oli noin puoltoista vuotta sitten, kun mä olin mutsilla käymässä ja odottelin, että J tulee hakemaan mut. Samaan aikaan mulla tuli riitaa mun parhaan kaverin kanssa, kun se oli niin mustasukkanen , että mulla olikin poikaystävä. Muistan, että olin ihan vitun paskana tona iltana ja sitten mä jotenkin vaan bongasin sen sivuston. Olin paljon aikasemmin alkanut liikkumaan ja syömään terveellisemmin ja musta tuntuukin, että toi nettisivu oli piste i:n päälle koko mun sairastumisessa. En mä mitenkään syytä tota sivua, mutta pakko myöntää, että kyllä se oli yhtenä syynä varmaankin tai vähintäänkin nopeutti tätä. Muistaakos muuten kukaan teistä sitä sivua?

Mutta joo, turhaan sitä haikailee suljetun nettisivuston perään. Sitäpaitsi, en mä enää tarvitse mitään thinspojuttuja niinkuin aluksi. En ole tarvinnut enää pitkään aikaan.Onhan mulla nyt omat kuvat muistuttamassa mihin mä pyrin. Mikä voisi olla parempaa thinspoa?

Eilen päivä oli ihan ok. Painoa tippui 200g. Joo oisihan sitä voinut enemmänkin lähteä, mutta jokainen pienempi luku vaa`alla on aina hyvä. Mun syömiset:

aamu:kahvi
päivä: kanasalaatti 300kcal
iltapäivä: munakas 260kcal + rusleipä 300kcal
ilta: jäätelö 210 kcal
= 1070 kaloria

Heti voisin tosta sanoa, että toi illalla syöty jäätelö oli kyllä mitä turhin. Mulla ei ollut millään lailla nälkä, kunhan nyt vaan päätin syödä -.-. Mä en nyt kuitenkaan ala mistään jätskistä marisemaan, koska pääasia tosiaan on, että paino putoaa. Jos mun paino putoaisi hampurilaisia syömällä, niin sitten mä vetelisin niitä hamppareita.

Niin ja tosiaan olinhan mä eilen tanssitunnilla, jossa tuli taas poltettua muutama sata kaloria. Mä en ookaan täällä maininnut, että mä aloitin tossa kesäkuussa siis uuden harrastuksen eli tanssin. Oon käynyt nyt kohta puolvuotta noilla tunneilla ja tykkään kovasti. Käyn yleensä kerran tai kaksi viikossa. Tänään pitää koitttaa syödä vähän kevyemmin, koska en oo menossa mihinkään treenaamaan. Jalat on nimittäin sen verran kipeenä.

Niin ja hei. Mulla on tänään työhaastattelu. Pitäkää peukkuja!

-Mandy

Milloin kadotin päämääräni?

Tulinpas hyvälle tuulelle heti aamusta teidän kommenteista. On mulla näköjään muutama uskollinen lukija jäljellä. Kiitos ja aamen.

Eilistä päivää en kuitenkaan voi kutsua millään tavalla hyvänä aloituksena. No, mulla toi syöminen on tosiaan lähtenyt ihan kokonaan käsistä. Välillä musta tuntuu, että söisin puolet enemmän, kun ns. normaali ihminen, eli siis ihan vitusti. No mun päivän syömiset jokatapauksessa:

aamu:kahvi (tosin en oo koskaan tottunut syömään aamiaista)
päivä: ruisleipä 400kcal
iltapäivä: ruisleipä 300kcal + subway 450kcal (WTF?)
ilta: 3 näkkäriä 300kcal
= 1450 kaloria

Ohhoh, en mä edes itse tajunnut paljon noista oikeen tuli. No lohdutuksena voin ajatella, että kävin eilen luojan kiitos aerobic tunnilla, jossa varmaankin tuli poltettua muutama kalori. Paino ei ole muuttunut mihinkään. Hyvä minä, näinhän tää pitikin taas aloittaa.

No en mä tästä millään tavalla lannistu kuitenkaan. Mä tiedän tasantarkkaan, että laihduttaminen on aina helppoa siihen 50 kiloon asti. Siitä alaspäin onkin sitten ihan eri juttu. Tällä hetkellä mulla ei oo kuitenkaan mitään hajua mihin asti mä aion laihduttaa. Yleensä mulla on aina ollut tavoitteita, mutta nyt ne tuntuu olevan ikäänkuin hukassa. En mä tiedä paljonko mä haluan painaa. 50kiloa? Tuskin. 48 kiloa, riittäkö se? 45 kiloa, pystynkö lopettamaan? Se tässä koko hommassa onkin vittumaisinta, ettei tiedä mihin pyrkii. Kun normaalisti laihdutetaan halutaan laihtua jokin tietty määrä, ehkä viisi kiloa tai vaikkapa kymmenen. Mä en kuitenkaan tiedä.

Ei sillä kuitenkaan oo toisaalta niin väliäkään. Pääasia nyt olisi, että grammat ja kilot rupeaisi putoamaan pikkuhiljaa. Asteikolla 4-10, nelosen päivä on luonnollisesti sellainen, jolloin paino nousee. Kutosen tai seiskan päivä oisi sitten sellanen, että paino pysyy samana ja 8-10 oisi sellanen, että paino laskee. Ei tää siis mitään rakettitiedettä ole.

Lisäksi pitäisi tietty muistaa juoda enemmän vettä.Toi vedenjuonti menee mulla aina silleen kausittain. Joskus juon paljon, sillon myös syön vähemmän, joskus taas en lainkaan, silloin syön enemmän. Aika loogista, vai? Kyllä se vaan on niin fakta, että vesi kuuluu aika olennaisesti laihduttamiseen ja ylipäätänsä painonhallintaan. Niin, että muistakaa juoda sitä vettä :)

Ei kai tässä sitten sen kummempia taas olekaan. Tästä päiväsä mulla on aika hyvä fiilis.

-Mandy

Musta on tullut mielettömän huono blogin pitäjä.

Jälleen kerran. Mun on kuitenkin ihan turha pyydellä sitä mitenkään suuremmin anteeksi, koska ei mulla ole ollut mitään kirjoitettavakaan. Täähän on laihdutusblogi. Jos mä en laihduta, ei mulla ole asiaa. Oikeastaan voisin puhua melkeinpä pro-ana- blogista, vaikken itseäni tuollaiseksi ehkä sanoisikaan. Mulle laihdutus näyttää kuitenkin olevan jollain tapaa elämäntapa. En pääse siitä yli enkä ympäri. Vaikka sana pro-ana onkin musta aina kuulostanut niin vitun idioottimaiselta ja lapselliselta, taidan mä kuitenkin itsekin olla sellainen. Jos ajatellaan, että mä perustin tän blogin noin puoltoista vuotta sitten, eikä tää mun pieni ongelma alkanut silloin, vaan paljon paljon aikaisemmin. Siinä tapauksessa voidaankin alkaa puhua jo elämäntavasta. Mä tiedän, että tää on sairaus, mutta mä en tästä yli pääse. Mä oonkin siis alkanut jollain tapaa hyväksyä sen asian. Mulla on pakonomainen tarve laihduttaa, mikään ei riitä, mutta mun on pakko sopeuttaa tää asia jollain tapaa mun elämään.

No mitä mulle sitten nyt kuuluu? Itseasiassa ihan hyvä. Mä oon tällä hetkellä duunissa yhessä respassa ja saan vihdoin ja viimein lakin joulukuussa. Tää duunipaikka alkoi elokuussa ja loppuu joulukuun puolivälissä.
Kaikki päällisin puolin siis aika hyvin. Mun elämä on tasapainossa; nään taas kavereita, käyn ulkona, J:n kanssa menee hyvin ja rahatilannekin on erinomainen.

Silti, mua vaivaa jokavitunikinen päivä yksi asia, nimittäin minä. Mä en jaksa mun kehoa ja vartaloa, niitä tuhansia kaloreita, jotka veivät mun kauniin hennon vartalon mukanaan. Mä olen tasan samassa lähtöpisteessä kun puolitoista vuotta siteen. 53 kiloa. Nyt mä siis aloitan alusta. Seuratkoon kuka jaksakoon.

-Mandy