Yön ahdistus, aamun odotus.

Tää juhannus on varmaan totaalisesti löystänyt viimeisenkin ruuvin mun päästä tai sitten mulla on vaan yksinkertaisesti unirytmit taas vaihteeksi niin sekasin, että oksat pois.

Oon koittanut kaikin keinoin saada tän olon helpottamaan; muutama benzo, muutama lasi valkkaria, vitusti tupakkaa ja päiväkirjan kirjoittelua, mutta olo ei hellitä. En sitten tiedä, että onko mulla joku kahdenkympinkriisi meneillään, mutta näin tänä yönä. Mä siis tosiaan täytin tossa jussina 20 wee. :) Kirjoittelin tossa muistikansiooni asioita ranskalaisin viivoin, miksi ahdistaa:

- Juhannussyömiset ja moraalinenkrapula
-laskuhumala ja paha olo
-aamuinen herätys, johon sattuu olemaan vielä 2 tuntia ( vielä vai vaan, sen saa kukin itse päättää)
-päättymätön jano, mistähän sekin tulee?
-koneella kirjoittaminen erittäin vaikeaa, koska J nukkuu vieressä ja pelotta, että jään kiinni
-INTERRAILMATKA, joka on siis tapahtumassa 1.7 ja mä en taas vaihteeksi tiedä, kuinka selviä ilman tätä blogia. Älkää unohtako mua! Love u so much!!<3
-tietämättömyys, vielä kun tietäisi mistä.
-ylenpalttinen dogaaminen viimeaikoina
-pyykkivuoret
-synttärit ja vanheneminen, mutta sh ei katoa. Eikö sen pitänyt olla teinien sairaus?
-yö
-5 tuntia aikaa nukkua, 4 tuntia aikaa nukkua, 3 tuntia aikaa nukkua jne.
-huominen darra ja tulevat tärket menot.

Noi kaikki on oikeastaan aika turhanpäiväisiä asioita, mutta yhdessä niistä muodostuu lähestulkoon megalomaaninen ahdistuskohtaus. Tällä hetkellä mä vaan odotan, että "saan herätä" eli siis keittää hyvällä tunnolla kahvit, enkä huolestuttaa J:tä.

Loppuun voisin vielä kirjata eiliset syömiset. Nyt on nimittäin pakko skarpata ton oksettavan juhannusmässäilyn jälkeen eli siis:

-vaniljarahka 320kCal
-pieni tonnikalapurkki 80 kCal
=400kCal

Ei kai mulla sitten muuta. Koitan keksiä seuraavaan postaukseen jotain vähän järkevämpää asiaa, muuta mulla ei oikeastaan oo.

Voikaa hyvin murut<3

<3Mandy

ps. Enää 1,5h, että saan "herätä" :)

mandy vs. hiilarit

Vaaleaa leipää, tummaa leipää, makaroonia, perunoita, pullaa, karjalanpiirakoita, you name it, I want it! Mikä ihme mun kroppaa taas vaivaa, kun en osaa pitää näppejäni erossa kaikenmaailman leivistä. Kai mä olen vaan vältellyt ylihiilarisia ruokia viimevuodet niin tappiin asti, että nyt mun keho suorastaan ruinaa inhottavia pullamössöaterioita. Mun itsekuri on tällä hetkellä TODELLA koetuksella ja oikeastaan mun tekisi mieli tyhjentää koko jääkaappi ja jättää sinne korkeintaan minitomaatit.. ja ehkä muutama tonnikala.
Muutenkin mulla on sellanen olo, että ihan mitä tahansa mä suuhuni pistän, se muuttuu suoraan ihraksi mun ihon alle. Asiaa ei tosiaankaan auta se, että mulla ei ole vaakaa ja kuvittelen mun mahan näyttävän valtavalta ilmapallolta. Toki noi juuri alkavat menkat saattaa vaikuttaa mun mielentilaan [aina sama virsi], mutta inhottaa jokatapauksessa. Eilen yöllä en saanut edes unta ennen viittä, koska mielestäni mun keho oli täynnä nesteitä. Huomenna käyn kyllä ostamassa nesteenpoistajia ja se on varma. Jos noi löllöt tosiaan on nesteitä, niin sitenhän ne lähtee.

Typerintä tässä mun koko läski-angsti-ahdistuksessa kuitenkin on, että tänään vaa'alla käydessäni numerot oli pudonneet.

paino:50,6kg

Toihan tarkoittaa melkein kahta kiloa viime punnituksesta. Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Pahoin pelkään, että se on mun pää!

<3Mandy

Ps. Laitoin tähän mun blogiin sen lue omalla vastuulla tms jutun, koska mun postaukset saattaa joskus olla hieman provosoivia, enkä ainakaan tietoisesti halua kuitenkaan pahoittaa kenenkään mieltä. Se siitä.

ruikuttavat läskit

Ai että sellaset saakaan mut näkemään punaista. Mä en ymmärrä, kuinka jotkut ylipäätänsä päästää kroppansa kauheaan kuntoon, koska suurimmaksi osaksi lihoaminen on itseaiheutettua. Geenit, geenit- aina löytyy tekosyitä. On tietysti totta, että esim. masennus voi lihottaa jne, mutta you get the point! Kaikki riippuu loppujen lopuksi itsestä.

Mikä mut sitten on saanut näin närkästymään aiheesta? Noh, olin tossa muutaman kaverin kanssa mattolaiturilla , kun tää mun toinen kaveri, T, sanoi haluavansa kauppaan (Pieni valihuomautus; tää mun kaveri on lihonnut vuoden sisään varmaan 15 kiloa roskaruoan ja auton väärinkäytön tuloksena)ostamaan maitorahkaa ja ananasta. Se valittaa koko ajan olevansa lihava, niinkuin se vähän onkin ja haluaa nyt koittaa syödä terveellisemmin ja kevyemmin. Great! Me sitten lähetään paikalliseen pieneen lähikauppaan. T valitsee itselleen rahkaa, muutaman purkin ananasta ja talsii kassalle, kunnes se yhtäkkiä sanoo: " Ei nää oo niitä oikeita merkkejä, lähetään pois." Poistutaan kaupasta ilman ostoksia, hypätään autoon ja T ajaa Hesen autokaistalle ostamaan itselleen

kerrosateria.

Siis mitä vittua? Mikä meni pieleen? Maitorahka ja ananakset vaihtuu kerrosateriaan ja muija vielä kehtaa inistä siitä, että on läski. Ärsyttävyyden huippu ja mun motivaatiomittari laihdutuksessa kasvaa. Tietysti mä nyt kuulostan siltä, etten ite koskaan sortuisi syömään roskaruokaa, mutten mä sitä tarkoita. Homman juju on siinä, että 2 kiloa on paljon helpompi laihduttaa pois kuin 12 kiloa. Onneksi mä tajusi

n ajoissa, enkä ruikuta.

Tällaista suurempaa tai pienempää lihoamista on muutenkin havaittavissa mun kaveripiirissä ja syytkin siihen on aika selviä:

1. Auto- se hyötyliikunnan suurin vihollinen. Mikä siinä on, että auton saamisen jälkeen ei voi enää sataa metriä kävellä kauppaan?

2. Seurustelu- Onhan se mukava käydä oman murun kanssa romanttisilla illalliseilla enemmän kuin laki sallii, mutta +10kiloa ei niinkään.

3. Dogaaminen ja yösyömingit- Hyi. Jos juon, en syö. Epäterveellistä, mutta toimii.

Miettikääs nyt; autottomat raittiit sinkut harvemmin on lihavia :D

Mutta joo, oma päätös tietenkin. Voit näyttää TÄLTÄ:

tai TÄLTÄ:

<3Mandy

Ruokaöverit ja sitä seuraava morkkis.

Mä juttelin tossa muutama päivää sitten duunikaverin kanssa meidän ruokatottumuksista. Päiviteltiin siinä, että missähän kävisi ruokiksella syömässä, kun koko kauppakeskuksessa oli tyyliin ainoana vaihtoehtona mäkki. No sinnehän mä sitten loppujen lopuksi päädyinkin; "1 tuplajuusto ja 1 mcfeast junnu, kiitos!" Pöydässä mä voisin itkeä. Mitä mä taas teen? Tajuan syöneeni koko viikon jossain kuvottavissa pikaruokalaravintoloissa ja ruokaöverimorkkis koputtelee olkapäätä. Vatsa pömpöttää kuin mikäkin ilmapallo ja mua vituttaa.

Siinä se taas oli, mun urani suursyömärinä. Mä en pysty sanoin kuvailemaan

sitä vitutuksen määrää, joka muodostaa viikkojen mussutuksesta. Ihan kuin sitä yhtäkkiä havahtuisi jostain kamahuuruista miettien mitäs sitä tuli taas tehtyä. Ja se ei lähde muuten millään muulla kuin paastoamalla. Mä en oo oikeestaan koskaan tajunnut, että miksi jotkut vaikka viiltelee ja rankaisee siten itseään. Paras tapa tollaseen on tottakai olla syömättä, päivä taikka kaksi. Ei ne kilot viiltelemällä katoa.

Eilisen syömättömyyden jälkeen olikin aamulla paljon mukavampi katsoa peilistä hieman litteämpää vatsaa. Ja nyt on taas helpompi syödä terveellisesti. Tänään aionkin taas palata rakkaan ruokapäiväkirjan pariin muutaman kuukauden tauon jälkeen.

<3Mandy

Miksi on niin vaikeaa olla normaali?

Nyt just on taas niin sellanen olo, että tekis mieli oksentaa keuhkot pellolle. Vaikka enhän mä niin tietysti tee. Mä en vaan kestä. Heti jos mun aikataulut tai viikko-ohjelma muuttuu jollain tapaa, alkaa vitunmoinen laihdutusvimma. Mä en jaksa olla normaali. Mä en kestä kommentteja: "Sä näytätkin paljon terveemmältä, nyt sulla on muotoja". En kestä, en kestä, en kestä!!! 50 kiloa ja kaikki on kunnossa, right? Oikeastaan 52 kiloa. Mä en oo vieläkään hommannut vaakaa ja tänään toi kammottava luku pomppas mun silmien eteen. Mä en tosiaan aio painaa 52 kiloa enää päivääkään pidempään.

Pois se minusta. Pois.

<3mandy

Voih, en mä kestä!

Mä jotenkin arvasin tän: kun mä tuun tänne kerran, en osaa olla poissa. Yllätyyys! Onko teille käynyt koskaan samanlailla? Ensiksi pari kuukauttaa menee aika normaalisti, kun ootte pois bloggerista, mutta heti kun tänne palaa alkaa katsomaan itseään jotenkin paljon kriittisemmin ja ajattelee: " Mitäs mä olen taas kuvitellut itsestäni, onhan tossa ihan liikaa löysää, ei näin! "

Jotenkin musta untuu, että mä alan oikeasti parantumaan, tai oikeastaan unohtamaan syömishäiriön. Silti mä kuitenkin veikkaan, että se tulee kulkemaan mun mukana koko elämäni ajan. Ainakin jollain tapaa. Mä en oikein tiedä, että miksi tätä pitäisi kutsua. Mulla on vaan jotenkin pakonomainen tarve laihduttaa, se kuuluu mun elämään. Mä en missään nimessä sanoisi, että mulla olisi enää mitään anoreksiaa, ehei. Mä vaan pidän laihduttamisesta. Mutta hei, kaikkihan lahduttaa! Varsinkin ennen kesää. Siksi mä en koe mitään väärää, jos mä haluan sittenkin painaa kesällä 48 kiloa.

Ensi viikolla on siis pakko hankkia vaaka.

<3Mandy

Ps. Mukavaa ja tapahtumarikasta vappua teille murut!!<3

From Mandy with Love!

Anteeksi pitkä kirjoitustauko, mutta pitkästä aikaa mä luulen olevani terveempi kuin moneen vuoteen. Mulla ei ole ollut kotona kohta kahteen kuukauteen vaakaa ja arvatkaa mitä? Mun olo on uskomaton. Oon elänyt aivan normaalia elämää; käynyt töissä,tavannut kavereita, liikkunut, syönyt herkkuja- kiteytettynä voinut hyvin.

Mä en oo oikeastaan edes halunnut käydä täällä bloggerissa, koska mä en jaksa enää mitään syömissekoiluja. Vaikka mä syön normaalisti, on paino pysynyt kuitenkin peruslukemissa. Viime viikolla mutsilla käydessä 50,5kg. Uskomatonta. MÄ OLEN LÄHESTULKOON TERVE, pitkästä aikaan.

Vaikka en kirjoittelekaan usein, ootte mun mielessä! Love you! Katsotaan jos jossain välissä uskaltaisin taas alkaa kirjoittelemaan. Jos joku haluaa kuulla musta tai on jotain sydämmellä voi mulle laittaa meiliä osoitteeseen miuuu@luukku.com

<3Mandy

Leihdutusta siellä, laihdutusta täällä, joka puolella laihdutusta.

No eilinen päivä menikin sitten kokonaan pelkän mehukeiton voimin. Ei sen puoleen olin kyllä taas niin helvetin kiireinen koko päivän, ettei mulla ollut oikein aikaakaan syödä. Kalorit ei jäänyt varmaan kun 50:neen.

Tänään mä heräsin pitkästä aikaa ajoissa tai no 15 vaille 11, mutta mulla kun on ollut tapana nukkua siihen kolmeen asti, niin toikin teki jo tiukkaa. Oon sotkenu mun unirytmit niin päin helvettiä, ettei mitään rajaa.

Meillä on

muuten nyt J: kanssa sellanen kilpailu, että kumpi saa

paremman sixpacin kesäkuuhun mennessä. No J:hän sen voittaa, mutta mulla on ainakin hyvä syy liikkua PALJON! Jotenkin musta on alkanut tuntua, että kakilla ihmisillä on joku saatanan syömishäiriö tai sitten ne on muuten vaan dieteillä, koska esim. mutsi on jollain ihmeen hyvänolon dieetillä, J:n mutsi on laihiksella, FAIJA on laihiksella/elämäntaparemontilla ja niin tietysti- facebookissahan kaikki koittaa päästä kesäkuntoon. Miks en minäkin? Ootteko te muuten huomannut tätä samaa kevätilmiötä?

Tänään mä kyllä aion syödä paremmin, vaikka ei oiskaan nälkä, koska pitää taas ravata ympäri kaupunkia kirkkain silmin!

<3mandy

it's a miracle.

On tää kyllä niin ihmeellistä. Viimeksi kun mä kävin bloggerissa olin niin murheen murtama, mutta heti kun sai kirjoitettua ajatuksistaan niin olo helpottui vähintäänkin puolella. Välillä kannattaa angstata ;)

Kirjoittelin viikonlopun ajan ruokapäiväkirjaa ja olin kyllä aika kauhuissani, kuinka kamalaa kakkaa mä syön:

pe: kirsikkatomaatti x 5, pizzan pala, vanukas (n. 500kCal)

la: juustohampurilainen (n.300 kCal)

su: lasagne 200g + salaatti (n. 400 kCal)

Mulla menee aika kausittain, että miten mä syön; turvaruoat ja hälläväliä ruoat. Nyt oon nähtävästi syönyt jälkinmäisen mukaa

n. Yh.

Turvaruokiin mulla kuuluu mm. tällaista: salaatit (myös lisukkeilla, esim. kala, kana), tomaatti, kurkku jne, hedelmät, raejuusto, tonnikala, kasvissosekeitot, marjakeitot, saarioisten valmiskeitot, puurot, vähäkaloriset jogurtit, ruisleipä, näkkäri, hapankorput, (kana), lämmitetyt vihannekset jne.

Ja nää ruoat on sitten ehdottoman kiellettyjä: hampparit, ranskalaiset, pizza, peruna, riisi, pasta, jäätelö,karkit, keksit, leivokset, vaalea leipä, kaikki mahdolliset ihnottavat einesruoat. Hmm, no kaikkihan noista nyt näytti olevan aika itsestään selvyyksiä, mutta kerroinpahan silti.

Nyt mulla tulee taas hieman hankaluuksia tän kirjoittelun kanssa, koska mun työkuviot on sellaset, että joudun reissaamaan ympäri suomea, mutta koitan pitää teitä parhaani mukaan ajantasalla.

<3mandy

Tyhjä pää, mutta pää täynnä.

Heipä hei kaikki rakkaat! Enpäs oo taas vähän aikaan käynyt täällä bloggerissa, mutta mitäs sitä turhaan, jos ei ole mitään kirjoitettavaa. Musta tuntuu, että tässä blogissa ei ole oleellista mun ylenpalttinen ryppääminen ja lääkkeiden syöminen/ sekoilu, joten oon nyt tässä muutaman viikon taas keräillyt itseäni kasaan ja sellasta.

Mistäs mä nyt aloittaisin. Noh, mulla on ollut jotenkin tosi vaikeeta päästä yli tästä meidän perhetutun kuolemasta ja oon varmaankin juuri sen takia sekoillut vähän liikaa. Mun läheiset haluaisi, että mä alotan taas käymään jossain psykalla, etten murtuisi yhtä pahasti kuin viimeksi. J:n kanssa on mennyt aivan totaalisen huonosti, eikä meillä oo oikeastaan koskaan ollut näin pahoja riitoja aikaisemmin. Mä oon koko ajan ihan mielettömän ahdistunut, enkä muista päivää, jolloin oisin viimeksi ollut ilman benzoja.

Mua inhottaa kirjoittaa tänne tällasta, koska oon koittanut tehda tästä enemmänkin hyväntuulista laihdutusblogia, mutta pakk

ohan aina on jostain aloitettava, kun taas alkaa kirjoittelemaan.

Nyt mä haluaisin kertoa teille yhden jutun; mä vihaan kevättä. Mä olen niin helvetin altis masentumaan silloin ja mun elämänhalu katoaa olemattomiin aina maaliskuun tienoilla. Mulla ei ole tällä hetkellä edes vaakaa kotona (johon tosin tulee ensi viikolla muutos), mutta mun ruokahalu on kadonnut kuitenkin lähes olemattomiin. Senhän pitäisi olla sinällään hienoa, mutta tällä hetkellä mä pelkään enemmänkin tätä sairaallloista ahdistusta kuin itse Anaa.

Painosta en oikeen osaa nyt sanoa mitään, mutta veikkaisin 50 kiloa, +/- 500 grammaa. Ajattelin kirjoittaa nyt viikon ajan ruokapäiväkirjaa ihan kunnolla ja tehdä teille tässä maaliskuun aikana vaikkapa jonkunlaisen kuvapostauksen, että päästään taas ajantasalle. Koitan muutenkin kirjoitella enemmän.

<3mandy>

Stylish blogger award.

Eli The Little Things- blogin pitäjä Nessa palkitsi minut tällaisella stylish blogger awardilla, Kiitos Nessa siitä!

Nyt minun pitäisi siis palkita muutama blogi samalla tittelillä ja tunnustaa itsestäni 7 random asiaa. Ensiksi tietysti nimeän blogit, joille haluan antaa tämän kunniamaininnan, jonka saa antaa enintään 15 bloggaajalle: ssecret (ssecretlife), Misshappen (misshappen), Ada ( My weight loss story), sayen (Pako Elysioniin), Marissa ( There'll be beauty from pain), tinkerhell (tinkerhell), YSL.ELLE1 (dark place...my mind) sekä lonely me (tired of this all).

Ehkä suurin syy, miksi palkitsin juuri kyseiset blogit on, että jokaista meitä yhdistää yksi ja sama asia- syömishäiriö. Jollain kummallisella tavalla kuitenkin useista bloggaajista on tullut kuin ystäviä ja useaan otteeseen jopa yksi kommentti on voinut pelastaa koko päivän, joten kiitos kaikille tuesta ja siitä, että olette olemassa! <3

Sitten ne 7 asiaa itsestäni. Voin sanoa, että joudun nämä aika keksimällä keksimään, koska te melkeinpä jo tunnette mut, mutta koitetaan.

1. Toisinaan jumppaan mitä erikoisemmissa paikoissa. Saatan alkaa tekemään vatsalihaksia tai kyykkyjä vaikkapa saunassa tai kaverin vessassa.

2. Vihaan siivoamista yli kaiken ja mun kämppä muistuttaa yleensä enemmänkin kaatopaikkaa kuin kotia. Kun siivoan, haluan yleensä unohtaa nälän tai polttaa kaloreita.

3. Saatan harrastaa J:n kanssa seksiä ihan vaan siksi, että polttaisin kaloreita.

4. Olen kokeillut/ käyttänyt lähestulkoon kaikkia muita huumeita, paitsi heroiinia.

5. Juon vähintään jokatoinen päivä alkoholia. :/

6. Vihaan kännykkää, enkä yleensä koskaan jaksa vastata siihen. Yleensä kaikki kaverit ja porukat ovatkin tästä niin ärsyttävästä tavasta mulle aivan hermona, mutta ovat jo tottuneet siihen.

7. Olen loppujen lopuksi helvetin pessimistinen, kyyninen ja sarkastinen ihminen. Uskokaa tai älkää. Niin ja loukkaannun helposti.

No siinähän ne sitten tulikin. Ei mitään kovin järisyttäviä luurankoja mun kaapista löytynyt, mutta ehkä jotain uutta tietoa teillekin.

Seuraavan kerran postailenkin vasta ensi maanantaina, koska vaihdan maisemaa muutamaksi päiväksi. (sukuloimaan ja frendin synttärit), joten koittakaahan pärjäillä pienet! <3

<3mandy

Apulanta - Odotus

Omistettu meidän rakkaalle N:lle! kiitos kaikille osanotoista! <3 En osaa muuta kuin itkeä. Anteeksi.

Miksi vitussa just mun kohdalle, miksi mun lapsuudenkaveri. Miksi aina kaikki paska kääntyy mun niskaan? MIKSI VITTU AINA MINÄ??????

Koitan olla enää puhumatta näin henkilökohtaisista aiheista. Anteeksi. Tää vaan jotenkin helpottaa...

<3 Mandy

Kuinka paljon paskaa ihminen kestää?

Mä en oikeasti tiedä, että mistä mä taas alottaisin. Anteeksi nyt yhteisesti kaikille tää mun hilajaiselo, mutta nyt on tapahtunut jokseenkin järkyttäviä asioita, joten ajattelin jakaa tän mun suru-uutisen ihan teidän kanssa.

Tässä on teille linkki tapahtuneesta, käykää katsomassa jos jaksatte: :/

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Metroliikenne%20pysäytettiin%20henkilövahingon%20takia/art-1288366540979.html

Meidän perhetuttu, lapsuudenkaveri vuodesta 1995, tappoi itsensä Hakaniemen metroasemalle viime keskiviikkona vakavan masennuksen seurauksena. Kyseinen poika oli 21-vuotias, jonka isä murhattiin vuonna 2004. Harmi vaan, meidän rakas ystävämme ei koskaan tapahtuman jälkeen päässyt jatkamaan omaa elämäänsä. Jälkeenpäin kuulin, että kyseistä henkilöä oli kiusattu masennuksensa vuoksi, joka lopulta johti niinkin itsekkääseen tekoon kuin itsemurhaan. Olisinko mä voinut auttaa? Enpä usko.

Surullisinta koko hommassa ehkä on, että poika oli sekaisin kuin seinäkello ( viinaa ja lääkkeitä enemmän kuin laki sallii) ja voin melkein vannoa, että tapatumaa ei olisi käynyt, jos N olisi nukkunut päänsä selväksi. Life is so fragile.

Mun mieliala on kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä, vaikka viikonlopun aikana onkin sitten itketty samalla monen vuoden takaista pahaa oloa.

Toisaalta, se mikä ei tapa vahvistaa (tai sattuu vitusti.) Järkyttävän puhelu-uutisen jälkeen mä havahduin pitkästä aikaa elämään. Astuin bussista ulos ja arvatkaapas mitä? Maailma näytti jotenkin yliluonnollisenkirkkaalta; lumi, ihmiset, auringonvalo, kaikki. Noita niin pieniä, arkipäivisiä asioita, joita ei edes tule koskaan ajatelleeksi. Mä näin sen uusin silmin. Maailma on kaunis, sanallasanoen kaunis. Mä haluan vielä elää, mä en ole antanut vielä maailmalle kaikkea, jonka voisin antaa. Siksi on jatkettava eteenpäin-ettei vahingossakaan tee elämänsä SUURINTA virhettä.

Muistakaa se rakkaat!

<3mandy

Ps. Liikuntapostaus tulossa lukijoiden toivomuksesta. Niin ja kiitos ja kummarrus teille uusille lukijoille, tosin tällä kertaa saittekin lukea hieman surullisempaa tekstiä.

Life is a battlefield.

Ihmeellisesti mielialat voikaan muuttua kuukauden sisällä. Musta tuntuu kuin olisin tyhjä. Mulla ei oo mitään syytä herätä aamulla ja pääsääntöisesti vaan istuskelen ja juon. Mä herään yleensä päivisin siinä kahden maissa ja hengailen yksinäni mun vaatimattoman 27 neliön yksiössä. Mua ei edes jostain syystä kiinnosta nähdä ketään muuta kuin pamipakettia ja kaljaa. Ei vittu taasko tää alkaa?

Luin tossa taannoin jostakin lehdestä, että masennustyypit jakautuu useimmiten kahteen ryhmään; syys- ja kevätmasennukseen. Syysmasennuksesta kärsivät yleensä purkavat pahaa oloaan syömällä ja lihoavat, kun taas kevätmasennuksesta kärsivät menettävät puolestaan ruokahalunsa. Ei tarvitse kahta kertaa kysyä kumpaan ryhmään itse kuuluisin tässä yleistyksessä.

Jotenkin tuntuu, että historia toistaa itseään. Viimekeväänähän mä koin jonkin sortin totaalisen romahduksen ja mä en oikeasti jaksaisi sitä enää. En kestä itseäni ja tuntuu kuin räjähtäisin kohta. Pulla. Mä oon ihan voimaton, eikä oikeasti mikään kiinnosta taas vittuakaan. Ärijdksjdiiof, vittu, miten mä saan kasattua itteni? No tänään en ainakaan syö!

<3Mandy

Kipeenä...

ollut koko viikon. Alkuviikosta mulla rupes ihan yht'äkkiä kuume nousemaan ja oli koko ajan ihan helvetin paha olo ja jokapuolelle sattu ihan vitusti. On ollut oikeasti niin paha olo, etten oo jaksanut edes kirjoittaa. Eilen menin kuitenkin terveyskeskukseen.

Mä en ookaan koskaan tainnut mainita, että mulle tulee virtsaputkentulehdus tosi helposti ja mulla taisi tossa kuukausi sitten olla. Mä en kuitenkaan jaksanut siitä tyhmänä lekuriin mennä (inhoon lääkäreitä) ja nyt se tulehdus oli levinny mun munuaisiin asti. Hyvä minä!! Sain kuitenkin antibiootit tohon pöpöön, joten oon taas elävien kirjoissa.

Vaakakin on alkanut taas btw. toimia, tosin en mä kyllä vaihtanut siihen mitään pattereita,mutta se luku ei enää heittele, joten uskallan ihan oman kehon tuntemuksen ja yhden numeron perusteella luottaa siihen- 50,2kg. En oo kyllä yhtään tyytyväinen, koska muutama viikko siteen se oli 48kg. Kyllähän mä tiesin ja varauduinkin siihen, että paino nousee jouluruokien ja uudenvuoden mättöjen myötä, mutta ei tohon kyllä voi millään olla tyytyväinen. Ens viikolla mun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni. Mä haluun sen 48:n!!

<3mandy

ärsyttää...

Mun vaaka on rikki. Se heittelee painoa viiden kilon välillä. Mua niin ärsyttää; ensin se näyttää 48 ja seuraavan kerran 53. Sitten 49 ja sitten 51kiloa ja se paino siis heittelee koko ajan. Pitäisi varmaan kokeilla vaihtaa pattereita, tai sitten suoraan ostaa uusi vaaka. No oli miten oli, nyt mua vituttaa kun en nää painoa.

Oon syönyt aika normaalisti koko viikon, enkä oo tehnyt yhtään mitään. Mun syömiset on joka päivä olleet kutakuinkin tällaiset:

päivä:jogurtti

ilta: joku lämmin ruoka + karkkia

Eilen se lämmin ruoka oli tosin pizza, mutta ainoastaan eilen. Nyt mulla on kuitenkin tosi ahdistunut olo, kun en tiedä painoa. Huomenna pidetään kaikenlisäksi mun kaverin inttiläksiäiset meillä, joten sillon tulee taas syötyä vitusti liikaa. AHDISTAVAA!

Ensi viikolla alkaa taas normaalisti kunnon liikunta ja terveellisesti syöminen. Mikä siinä on taas niin helvetin vaikeeta saada perse ylös penkistä, kun aikaa olisi vaikka muille jakaa!! Oon niin saamaton.

<3mandy

Why do people act like pigs?

Eli siis ihmisten syömiskäyttäytymisistä. En tiedä johtuuko tää mun raivo kuvottavia ruokailutottumuksia omaavia ihmisiä kohtaan mun aamuäkäisyydestä vai ihan yleisesti ottaen mun kieroutuneesta SH mielestä, mutta tässä tulee.

No mikä sitten vituttaa?

Mulle syöminen on kuin joku helvetin pyhä rituaali. Se tehdään kotona, mielellään yksin ja hiljaa. Mulle ei missään tapauksessa saa puhua kun mä syön. Jos ja kun mä syön, mä vain ja ainoastaan syön. En keskustele, pelaa esimerkiksi pelejä, lue tai muuta vastaavaa. Siksi musta on vähintäänkin käsittämätöntä, miksi jotkut ihmiset ei osaa syödä niinsanotusti normaalisti, tarkoitan tietysti ulkonäöllisesti.

Ärsyttävimmät asiat TOP5!

1. Maiskuttaminen/ suu auki syöminen:

Ei mene mulle kyllä millään jakeluun. Mulla rupee päässä aina ihan huolella kihisemään, kun joku sortuu tähän maailman vittumaisinpaan tapaan. Eikö pöytätavat pitäisi opetella pienestä pitäen ihan kotona? Siis raivostuttavaa!!!

2. Ruoka suussa puhuminen:

Siis voisiko vittu ärsyttävämpää tapaa olla? Puheesta ei saa selvää, ällöttävä ruokamössö näkyy suussa jne. Huoh. *kylmiä väreitä*

3. Julkisilla paikoilla syöminen, varsinkin yksin:

Tää on varmaan joku mun oma ärsytyksen kohderyhmä, mutta mä en vaan tajua, että minkä takia nälkäiset ihmiset ei voi odottaa hetkeä päästäkseen kotiin ja syödäkseen siellä. Toinen vaihtoehto on tietysti syödä ennen kuin lähtee asioille. On se vitun kiva katsoa vierestä kun jengi ahmii suklaapatukoita ja karjalanpiirakoita keskellä katua. Yh.

4. Julkisissa syöminen:

Ja tää vasta vituttavaa onkin. Juuri kun on istahtanut bussiin vitun väsyneenä duunipäivän jälkeen, niin eiköhän siinä vieressä istu joku saatanan ahmatti, joka RAPISTELEE karkkipusseja ja maiskuttaa kuin mikäkin idiootti kivikaudelta. v-i-t-u-t-t-a-v-a-a!!!!

5. Ahmiminen/ ylensyönti:

Tähän syntiin syyllistyn kyllä joskus itsekin ja silloin oikeasti vihaan itseäni. Miksi ihmiset ei vaan osaa syödä normaalisti, pätee niin psyykkisesti kuin konkreettisestikin? :/

Onko teillä muilla tollasia vitutuksen kohteita? =)

<3mandy

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

En oo nyt vaihteeksi päässyt oikein koneelle, kun on taas ollut niin helvetinmoinen kiire. Ensinäkin faijalla en pystynyt joulun tienoihin pahemmin postailemaan, kun koko ajan joku pyöri seläntakana ja nyt kun oli se mökkireissukin kavereiden kanssa( joka oli muuten tosi onnistunut), niin en sielläkään pystynyt kirjoittelemaan. No, mutta joo, hengissä ollaan ja tällä viikolla alkaa taas normaali blogin kirjoittelu.

Nyt en viitsi mennä edes vaa'alle, koska viimeiset 3 päivää on ollut armotonta ryyppäämistä ja syömistä, joten painon katson vasta loppuviikosta. Pitää muutenkin yrittää parannella oloa ja itseasiassa mua ei edes tällä hetkellä tee mieli _mitään_ lihottavaa, koska viimepäivät oon elellyt niin epäterveellisesti, että itseänikin kuvottaa :/

Toivottavasti teillä paremmin..( Miten jotain blogia voikaan oll ikävä :D)

Niin ja tietysti ihanaa ja laihaa uutta vuotta kaikille!!!<3>

<3mandy